Ahvenanmaan turnee jatkuu

Maarianhaminasta lähdimme vasta iltapäivällä, mutta matkakaan ei ollut huima: Rödhamniin tuli matkaa noin 10nm. Mietittiin ankkuriin menemistä, mutta päädyttiin lopulta laituriin kun laiturilla tilaa oli hyvin ja grillin sai kalliolle veneen viereen. Ankkurissa oli jo kaksi venettä, mutta olisi siihenkin mahtunut hyvin.

Täällä merkittävin tapahtuma oli se, kun ankkurissa ollut ruotsalaisveneen ankkuri petti ja se valui taaksepäin. Toinen ankkurissa ollut vene lisäsi fendareita kylkeen ja hälytti rannalta apua, sillä ruotsalaisveneessä ei ollut ketään paikalla! Rannalta tullut vene tsekkasi ruotsalaispurkkarin, mutta vene oli tyhjänä, miehistö oli lähtenyt jollalla rantaan. Ilmeisesti porukkaa ei löytynyt rannaltakaan ja sitten etsijät palasivat satamaan toviksi. Tauko jäi lyhyeksi kun ruotsalaisvene oli jo valunut toisen ankkurissa olleen veneen ohi, mutta oli nyt jo lähempänä rantaa.

Tässä vaiheessa ilmeisesti lainattiin naapuriveneen vara-ankkuria ja ketjua, jolla valuminen saatiin pysäytettyä. Eipä tässä lopulta sattunut sen suurempaa, mutta mahtoi ruotsalaisia ihmetyttää kun palasivat veneelleen. Siirtyivät siitä sitten vähän keskemmälle uudestaan ankkuriin ja pysyivätkin siinä. Satama tuli aika täyteen illalla, mutta kummasti tilaa löytyi kaikille.

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa ensin Föglön kauppaan ja siitä sitten Sälsön kaakkoispuolelle lahdelle ankkuriin. Tänne ei tuuli osunut pahasti ja pudotimme kuokan 4 metriin. Hyvä pito heti. Ei jaksettu kaivaa venettä esiin ja lähteä tutkimaan rantaa, mutta viihdettä toi ruotsalaisvene, joka yritti noin 5 kertaa ankkuroitumista, kunnes päätti jatkaa matkaa.

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja lähdettiin aika myöhään liikkeelle, mutta hyvässä sivutuulessa kohti Kökaria ja Sandvikia. Matka oli alle 10 nm, joten oltiin perillä nopeasti. Sandvikin satamassa oli sopivasti tilaa niin, että saatiin nokka tuuleen. Varsin viihtyisä paikka ja kohtuullisen suosittu. Kelikin oli varsin asiallinen, joten maistui kesältä. Illan mittaan satama täyttyi ja pari ilmeisesti venäläistaustaista vuokravenettä meinasi ajaaa kivelle laiturin länsipuolella, yksi saku puolestaan kokeili samaa itäpuolella. Illalla oli vielä rannalla elävää musiikkia, joten mikäs siellä oli ollessa.

Kökarille päättyi meidän Ahvenanmaan kierros - näin jälkikäteen saattoi sanoa päätöksen olleen ehdottoman oikea. Ahvenanmaalla tuntui olevan parempi sää kuin mantereella sekä merkittävästi parempi kuin Ruotsin Höga Kustenilla.

Maarianhamina

Käringsundista lähdettiin viikonlopuksi Maarianhaminaan. Taas tuuli mukavasti pohjoisesta ja edettiin niin kivasti, että oltiin Maarianhaminassa jo puoliltapäivin. Koska tiedettiin tuulen kääntyvän viikonlopuksi etelätuuleksi niin otettiin paikka keskilaitureilta niin, että nokka olisi tuuleen. Tilaa oli kohtuullisen hyvin, mutta jo muutamaa tuntia myöhemmin parhaimmat paikat olivat menneet. Tilaa toki oli, mutta vähän huonoja paikkoja huomioiden tuleva tuuli. Ollaan opittu aiemasta, että jos ennustetaan vähänkään kovempaa etelätuulta niin kannattaa olla peremmällä satamassa.

Illalla käytiin syömässä Indigossa ja itäsataman puolella terassilla kuuntelemassa hauskaa bändiä. Keksimme ruotsalaisen bändin (Vi3) jäsenille lempinimet ja keikan jälkeen kiaristi/laulaja tuli juttelemaan meille mukavia. Hauska veijari pyysi meitä seuraavanakin iltana katsomaan heitä. Siten takaisin veneelle. Aamuyön laivalla veneelle tuli Saara, ihan vain viikonloppuvierailulle. Hauskana yksityiskohtana samalla laivalla tuli maihin vain 5 henkeä: yksi meidän veneelle, mutta yksi myös gastinaapuriveneeseen, joka lähtikin pian tämän jälkeen yöllä jatkamaan matkaansa. Tuuli oli myös voimistunut yöllä niin, että ensimmäisessä laiturissa olevat veneen heiluivat hyvin epämukavasti, mutta muissa laitureissa ei juuri ollut ongelmaa.

Aamulla yllätys oli suuri kun viereen oli tullut toinen vene. Ei siinä mitään, mutta kyseessä oli s/y Sjöfröken - s/y Katariinan Ilkan ja Sinikan uusi vene! Melkoinen sattuma, mutta siitähän sitä sitten juttu lähti taas. Päivällä Hanna ja Saara kiersivä nähtävyyksiä ja Nikke puunasi venettä ja siinä sivussa tuli soitettua myös s/y Pantheran väelle - he kun olivat jo palanneet Euroopan puolelle ja puheluiden hinnat ovat täällä inhimilliset.

Olimme jo aiemmin huomanneet kaupungilla poikkeuksellisen paljon vanhoja amerikkalaisia autoja, mutta erityisesti lauantaina niitä vilisi. Suurin osa autoista oli todella hyvässä kunnossa, upeasti entisöityjä, mutta joukossa oli myös melkoisia pommeja. Ehkä sympaattisin tapaus oli punainen vanha jenkkirauta, jolla oli samaa aikakautta oleva punainen asuntovaunu perässään. Harmi, ettei ehtinyt ottaa parempaa kuvaa.

Pommern

Itäsataman terassilla Vi3

Hieno auto+asuntovaunu

Illalla istuttiin vielä tovi Calimeralla Ilkan ja Sinikan kanssa ja juuri kaupungille lähtöä satamaan tuli ruotsalainen s/y Ladybird, joka päästiin auttamaan laituriin. Tämä on se sama, joka odotteli meidän (ja s/y Katariinan) kanssa Portugalin Sineksessä parempia kelejä syksyllä 2013. Maailma on pieni! Kävimme vilkaisemassa bändiä itäsatamassa ja taas kitaristi tuli moikkaamaan meitä ja keksi sitten viedä meidät kylän ykköspaikkaan jatkoille. Hauska ilta taas.

Seuraavana päivänä Sjöfröken sai miehistöä ja jatkoivat matkaa, mutta olihan se hauska nähdä pitkästä aikaa ja aivan oikeassa ympäristössäkin vielä. Meni vain hetki ja paikalle tuli holskivene. Illalla lähdimme vielä keskustaan fiilistelemään kun paikallisilla Rockoff -festareilla oli esiintymisvuorossa Måns (se tuore euroviisuvoittaja) sekä mm. Ola Salo (The Arkin laulaja). Emme menneet festarialueelle vaan viereiseen puistoon kovin monen muun paikallisen kanssa. Måns oli selvästi odotetuin esiintyjä ja moni yritti ottaa kuvaa/videota aidan välistä ja ylikin. Illalla Saara hyppäsi laivaan palatakseen kotiin ja me puolestaan menimme nukkumaan.

Jossain siellä on Måns

Kuvaajia

Maarianhamina oli taas oikein mukava paikka - täällä on kiva käydä, riittää tekemistä ja näki taas tuttuja.

Sama moottorivene, joka kesä

Täydehköä länsisatamaa

Länsisatamaa, purkkaripainottaista on

Käringsund & Grisslehamn/Ruotsi

Enskäriltä lähdimme jo suht aikaisin aamulla kohti Käringsundia, sillä tiesimme tällöin olevan hyvä sääikkuna. Matka oli lyhyt, noin 7nm ja saavuimmekin hyvissä ajoin paikalle. Käringsund on erittäin suojainen satama, jossa oikeastaan koko lahden toinen reuna on laituria. Tilaa oli hyvin, vaikka tätäkin paikkaa varoitetaan keskikesällä todella täydeksi. Rantautumisen jälkeen alkoikin sitten hieman sataa, joskin kuurottaisesti. Käringsundissa on yksi lahden poukama täynnä venevalkamarakennuksia, todellista saaristomaisemaa.

Käringsund

Käringsund

Käringsund

Koska luvassa oli sadepäivä niin olimme jo aiemmin varanneet risteilyn Ruotsiin Eckerölinelta. Risteilylahjakortin saa satamamaksua maksaessa ja laiva lähtee noin 1km päästä. Kätevää. Niinpä otimme päiväretken Grisslehamniin. Risteilyn pystyy varaamaan jo ennen lahjakortin saamista, mikä onkin suositeltavaa jos mielii buffaan tai ravintolaan. Kesällä alus heittää 3 keikkaa edesakaisin, aikaa menee 2h suuntaansa ja laiva on maissa puoli tuntia. Löytyy myös bussikuljetus Tukholmaan, mutta se kestää melkein kaksi tuntia suuntaan eikä meillä ollu muutenkaan tarvetta lähteä Tukholmaan.
 
Satamassa oli paljon autoja odottamassa paluukyytiä Ruotsiin ja autopakettia kaupatiin varsin kohtulliseen 10 eur hintaan. Tämä onkin varmasti edullisin reitti tulla Ahvenanmaalle autolla, mutta suomalaisille tietenkin vähän vaikea. Itse reissusta ei suurempaa kerrottavaa ole, mutta saatiinpa täydennettyä skumppavarastoa ja käytyä Ruotsissa. Ruotsin puolella satoi ja ukkosti, joten ei tullut mieleenkään poistua laivasta. Iltapäivällä palasimme takaisin ja satama oli hieman täyttynyt, joskaan ei toki ollut vieläkään täynnä. Huono kesäsää ilmeisesti verottanut veneilijöitä.

Ruuhkaa laivalle

Grisslehamnin sää ei houkutellut

Käringsund sateen jälkeen

Käringsund illalla

Ahvenanmaan parasta: Havsvidden & Enskär

Olimme kuulleet, että Ahvenanmaan kallein (ja ehkä överein) vierassatama on Havsvidden. Tämä pieni satama löytyy Ahvenanmaan pohjoisosasta, jonne oli lyhyt matka Hamnsundetista. Väliin jäi pari varsin potentiaalista ankkurilahteakin. Paikka on hieman piilossa ja meidän verrattain präniköiltä sähköisiltä kartoilta puuttui syvyystiedot lahdelta eikä uusimmassa paperikartassakaan ollut sen tarkempaa. Ei kuitenkaan annettu tämän muodostua esteeksi.

Sisääntuloväylää ei oikein tunnista ulkoa - pitää vain rohkeasti kaartaa lähemmäksi ja itäkautta. Rannassa, aika hyvin piilossa, on pari linjaa osoittavaa pientä taulua - ne erottaa parhaiten kiikareilla ja tätä linjaa noudattamalla (menee aika läheltä kalliota) pääsee hyvin perille. Aallonmurtajan jälkeen alkaa heti poijupaikat. Satamaheppu meni osaa veneistä vastaan, mutta osa (kuten me) tulivat ihan omin avuin. Netistä löytyy ihan hyvä kartta saapumisreitin kera. Sataman uloimmilla paikoilla on hyvin yli 2m syväyttä ja väylälläkin taisi olla matalimmillaankin yli 3m.

Tänne kannattaa kovimpaan sesonkiin kuulemma varata paikka, varsinkin vähän isommalla veneellä. Paikkoja on noin 25, mutta isommille ja syväystä vaativille tulee kysymykseen lähinnä muutamat uloimmat paikat. Täällä on peruspalvelut (vesi, sähkö, suikut, roskikset) sekä myös polttoainejakelu, mutta sataman takana oleva allasosasto ja muu sai meiltä suurimman huomion. Täällä siis löytyy baari, suht suuri terassi auringonottotuolein, ulkoporeallas sekä toki myös sisäuima-allas ja saunat niin altaan luota sisältä kuin myös rannasta, jossa uimalaituri pieni hiekkaranta. Nautimme aurinkoisesta päivästä täysin siemauksin ja olo oli kuin ulkomailla: aurinko paistoi, oli lämmin ja vene oli taustalla. Tosi hieno päivä.

Satama

Satama

Huviloita

Porealtaalla, taustalla oma vene

Hanna nauttii auringosta

Näkymät terassilta

Sataman lisäksi täällä oli huviloita, joista ymmärtääkseni melkein kaikki oli vuokrattavissa. Huvilat olivat varsin asiallisia ja monissa omat porealtaat, komeat merinäköalat sekä suht hyvä yksityisyys. Palvelu pelasi ruotsiksi (ja toki englanniksi), joten paikka onkin varmasti erityisesti ruotsalaisten suosiossa - eipä tänne kestä moottoriveneellä kuin pari tuntia tulla Ruotsista.

Ravintola oli ihan kiva, mutta annokset eivät ehkä aivan olleet paikan olemuksen kanssa linjassa. Niinpä päädyimme menemään lounaalle kallioille nauttien hyvän tapas-pläjäyksen skumpan kera. Ei pöllömpi lounas. Päivän mittaan satama alkoi täyttyä, mutta osa tulijoista lähti verrattain nopeasti - ainoa ajateltavissa oleva syy saattoi olla korkea hintataso - 60€/yö. Onhan se kova (tosin kesä- ja elokuussa enää 40€), mutta yksityinen resort tarjoaa ihan kivan ympäristön ja nytkin satama tuli täyteen. Calimera suosittelee Havsviddeniä - todennäköisesti Ahvenanmaan snyygein mesta.

Tapaksia

Lomafiilis

Käärme

Täällä meni päivä oikein mukavasti, vähän tuli jopa liikaa aurinkoa, mutta mikäs siinä kun Helsingissä satoi vettä samaan aikaan. Täällä reitivalintamme tuntui erittäin onnistuneelta, sillä vettä tuli myös Höga Kustenilla. Olimme nyt Pohjois-Ahvennamaalla, joten seuraavaksi oli aika jatkaa kierrosta länteen. Aluksi ajattelimme mennä suoraan Käringsundiin (Eckerö), mutta koska sääennusteet lupasivat parin päivän päähän sadetta, päätettiin ottaa yksi pitstop.

Katsoimme pränikkää Ahvenanmaa-kirjaamme ja sieltä löytyi hyväksi vaihtoehdoksi Enskär. Tämä on vanha merivartioasema, jossa ei ole palveluita, mutta kuitenkin laituri sekä karu saari. Bonuksena kyseessä lienee Suomen läntisin laituri. Saavuimme paikalle iltapäivällä, jolloin paikalla oli jo muutama vene. Laskumme perästä ankkurin ja menimme jo Hamnsundetissa näkemiemme ruotsalaiseläkeläisten viereen. Laiturilla sanotaan, että kiinnittyminen on kiellettyä, mutta ilmeisesti se on jäänyt vanhastaan siihen. Eipä haitannut paikalla ollutta kolmea ruotsalaisvenettä.

Täällä oli lämmin, jopa painostavan kuuma. Kiersimme lyhyesti saarta ja nopeasti huomattiin, että saarella on paljon mansikoita (niitä äärimmäisen pieniä) sekä ainakin yksi käärme. Myöhemmin satamaan tuli vielä yksi suomalainen vene lisää, mutta muutoin oli varsin rauhallista. Hanna kävi samoilemassa (ja keräämässä mansikoita), sitten grillattiin ja sitten istuttiin vielä sitloodassa nauttimassa maisemista. Hieno, karu saari. Täällä on hieman kaukana kaikesta eikä kännykän nettiyhteys oikein jaksanut toimia ja puhelutkin olivat huonolaatuisia. Loistava paikka siis tulla rauhoittumaan!

Laiturissa

Satama

Satama

Vedenkorkeusmittari

Mansikoita

Evästä

Maisemaa

Matka jatkuu: Kastelholma ja Hamnsundet

Glada Laxenista lähdimme seuraavana aamuna kohtuullisessa tuulessa jatkamaan syvemmälle Ahvenanmaalle. Tuuli oli hiukan odotettua kovempi, mutta kyllä pulkka toisaalta sitten kulkikin! Saavuttiin Kastelholmaan yllättävänkin nopeasti, mutta ei se haitannut, koska oli hyviä paikkoja mistä valita. Tälläkin kertaa otettiin isoin laituri ja nokka tuuleen. Koska olimme niin ajoissa paikalla niin päätettiin lähteä käymään Kastelholman linnassa, joka oli vielä hyvin auki. Linna siis näkyy satamaan ja on käytännössä ihan vieressä. Matkalla ihmeteltiin ilmeisesti paikallista kotiseutumuseota/-aluetta, jossa oli myös perinteinen juhannussalko vielä jäljellä.

Golf-kenttä sisääntuloväylän varrella

Juhannussalko

Erilainen katto

Linnaan piti maksaa pääsymaksu, mutta sitten linnan sisällä ja ympärillä saikin kierrellä itsekseen. Linnassa esitellään ihan mukavasti sen historiaa, keskiaikaista rakennustapaa sekä muuta sisustusta. Täällä sai mukavasti kulumaan pari tuntia ja ainakin tuolloin aika moni muukin oli saapunut paikalle ihmettelemään linnaa. Linnan edustalla on myös pieni laituri, johon saa kiinnittyä 5 tunniksi, joten laiskimmat tulevat jollalla tähän, sillä syväys tuskin riittää ainakaan purjeveneille.

Näkymä linnalta sataman suuntaan

Linnan luona

Linnan rannasta satamaan

Kastelholman satama oli vasta äänestetty vuoden vierasvenesatamaksi ja kyllähän täällä oli mietitty asioita ja ajateltu asiaa: perustarpeiden lisäksi löytyi lapsille oma leikkipaikka, jätteiden lajittelupiste, kirjavaihtopiste, grillauspisteellä oli jopa muutama grilli talon puolesta valmiiksi sekä lisäksi vierellä oli istutettu yrttejä ruoanlaittajia varten. Löytyi vierestä myös kirsikkatomaatteja kasvamassa (meillä on oma pieni pensas kavamassa veneessä) ja saunan luona oli mansikoita kasvamassa ruukuissa. Taisi olla vielä nettikin, mutta näillä eväillä ja kohtuullisella hinnoittelulla paikka on varmasti ansainnut palkintonsa.

Saman lähellä on myös Smakbyn, jossa Hanna kävi tutustumassa ruokaan ja toipa tuliaisina pullon ehtaa Ahvenanmaalaista viiniä, jota sai sekä (puoli)kuivana että makeana. Otettiin kuivempi versio viinistä ruokajuomana ja täytyy sanoa, että ei tuo ihan toiminut grillatun ruoan kanssa. Toisaalta tulipahan kokeiltua ja tuettua paikallista toimintaa ja tuotantoa.

Paikallista viiniä

Smakbyn laitoksia

Satama

Satama

Täällä kannattaa muuten varautua siihen, että ensimmäinen laituri (päälaituri) on tarkoitettu suuremmille veneille ja pienemmät ohjataan muihin laitureihin. Laituripoika ei ollut mailla halmeilla meidän saapuessa, mutta useammalle muulle hän näytti paikat. Tässäkin oli välillä pieni kielimuuri ja ohjeistukset eivät välttämättä auenneet, mutta kummasti porukka pääsi ihan hyvin niin poiju-, aisa- kuin paalupaikoillekin. Satama sijaitsee pohjukassa, joten täällä vesi on aika lämmintä ja niinpä lapset viihtyivät hyvin vesileikeissä ja todella pitkään.

Kastelholmassa teimme lopullisen päätöksen: koska Högakustenilla sataa ja ennusteet eivät juuri lupaa parempaa, keskitymme Ahvenanmaahan. Högakustenia voidaan katsoa joku toinen vuosi, siellä se odottaa. Olimme nyt jo aika lähellä Maarianhaminaa, mutta ettei menisi ihan neppailuksi niin ajateltiin sentään kiertää Ahvenanmaa. Tällöin pääsisimme nauttimaan vielä asiallisista ilmoista ja toisaalta pohjoinen Ahvenanmaa on jäänyt oikeastaan aina meidän reiteiltä sivuun. Ihan hyvää vaihtelua pitkille reissuille - nyt ei ole kiirettä eikä aikataulupaineita.

Seuraavaksi oli siis vuoro siirtyä pohjoisella Ahvenanmaalle. Kastelholmasta lähdimme Hamnsundetiin. Matkalla aurinko paistoi oikein iloisesti ja kevyehkössä tuulessa mentäessä tuntui kesälle. Hamnsundet on paikallisten Barösund, jossa paikalliset mökkiläiset kävivät kioskilla ja muutama veneilijäkin oli eksynyt. Satamassa on yksi laituri, josta ulompi puoli on vierasveneille, peruspalvelut suikuineen, mutta hintakin on linjassa (15€). Meillä oli vieressä vanha ruotsalaispariskunta purjeveneellä sekä suomalaismies laiturin päässä trimiksellä - näitä ei Suomessa juuri näe! Otimme itsekin kioskilla jäätelöt ja ihmettelimme kun kioskille tuli tämän jälkeen melkoinen ruuhka. Kävi ilmi, että satamaan ja laitureille oli kerääntynyt reilut 30 puuvenettä! Pienen tauon jälkeen veneet lähtivät jatkamaan matkaansa eskaaderina kohti itää. Aika hauska näky ja putputus kuului pitkään.

Puualukset

Puualukset

Illalla taas grillailut. Kesken grillailun satamaan tuli moderni 40-jalkainen Grand Soleil. Vene yritti ensiksi laiturin privaattipuolelle, mutta kääntyi sen jälkeen samalle puolelle kuin muutkin vierasveneet. Rannan puolella oli hyvin tilaa, mutta vene päättikin tulla meidän ja erään ruotsalaisveneen suht ahtaaseen väliin. Tämä olisi voinut onnistua hiljaa hivuttamalla ja maltilla, mutta vene tuli suht nopeasti ja väärässä kulmassa. Tämä yhdistettynä varomattomuuteen sai aikaan se, että veneen keula-ankkuri otti kiinni ruotsalaisten kylkeen ja kaidetolppaan ja työnsi heidän veneensä kohti laituria. Grand Soleilin keulassa ollut gasti ei katsonut asiakseen ilmoittaa tästä kipparille tai ylipäänsäkään reagoida asiaan mitenkään, mutta onneksi ulkopuoliset saivat huudettua kipparille komennon stopata. Laiturilla oli tekemistä kun ruotsalaisvenettä estettiin osumasta laituriin, mutta ruotsalaisten kaidetolppa toki vääntyi tylysti.

Sattuuhan sitä vahinkoja, mutta tässä meni paljon pieleen:

• liian iso vene liian pieneen tilaan 
• veneen ulokkeita ei hahmotettu 
• lisäfendarilla olisi voinut jopa välttää vahingon
• gasti jäätyi - vahinko olisi ollut vältettävissä napakoilla komennoilla ja toisaalta kun seuraaa tilannetta ja näkee osuman tulevan niin yrittäisi edes estää

Mitä oli hyvää: naapuriveneisiin ehti porukka pelastamaan suuremmilta vahingoilta, trimiksellä matkannut naapuriveneen mies sai stopattua ruotsalaisveneen ennen laituriin osumista ja toisaalta vahingot rajoittuivat lopulta vain vääntyneeseen kaidetolppaan. Sääliksi vain kävi vanha ruotsalaispariskunta, pelästyivät melkoisesti. Keskusteltiin myöhemmin, että nykyiseen purjeveneiden designiin ei kuulu ankkurit, joten niille pitää tehdä ihan erillinen uloke (joka toimii toki suht kätevänä astinlautana mennessä maihin). Uloke on kuitenkin noin puoli metriä rautaa ja vieläpä aika korkealla, joten luonnollisesti sen kanssa pitää olla varovainen. 

Nojoo, tämän episodin jälkeen päästiin jatkamaan grillailuja ja saatiin vihdoin illallista. Ilta oli mukavan aurinkoinen, mutta heti auringonlaskiessa lämpötila laski ja ilmankosteus nousi, jolloin tuli todella viileä. Tähän auttoi vain lisävaatetus ja viltit ja niinpä sundownerit saatiin kuitenkin otettua oikeaoppisesti sitloodassa. Vaikka on lämmin kesäpäivä niin kyllä kummasti kylmenee yöksi. Tämmöistä se vain on Itämerellä.

Ruokaa

Hamnsundet

Plan B - Ahvenanmaa

Keliennusteet näytti surkeilta Höga Kustenin suhteen, joten mietittiin asiaa uudestaan. Ahvenanmaan suunnalle ennusteet näyttivät jos nyt ei ihan helteitä niin kuitenkin aurinkoista lähipäiville, joten äänestystuloksella 2-0 päätimme suunnata ainakin aluksi Ahvenanmaalle, josta olisi vielä optio jatkaa mahdollisen kelimuutoksen takia nopeasti Höga Kustenille. Koska Ruotsiin ei ollut sovittu sen tarkempia treffejä ja aikataulupaineitakaan ei ollut, tuntui tämä ehdottoman hyvältä ratkaisulta - mennään siis sinne missä paistaa!

Ahvenanmaan satamakirja pääsi siis yllättävänkin nopeasti käyttöön ja ensimmäiseksi paikaksi valitsimme Enklingen. Nautimme mainiosta lounaistuulesta ja matka taittui mukavasti. Perillä on oikeastaan vain yksi suuri laituri, joka toimii samalla aallonmurtajana - kannattaa valita sisäpuoli siis, jos mahdollista. Muita veneitä oli vain muutama, joten suurta kesäruuhkaa ei ollut havaittavissa - muutamasta poijusta riitti jokaiselle oma. Satamaan tuli vielä ennen iltaa pari ruotsalaista purkkaria, jolloin Ruotsi-Suomi -edustukset menivät tasan!

Sataman palvelut ovat luonnonläheiseksi satamaksi ihan hyvät - vettä saa pumpusta, sähköä satamaveijari toi laiturilla jatkoroikilla, oli grillipaikkaa ja lainapyöriä ja lisäksi oman kelluvan saunan sai vuokrata hintaan 13€. Satamamaksun ollessa 12€ voi sanoa että paikassa on ihan hyvä hinta/laatu-suhde. Hanna kävi kaupassa ostoksilla ja Nikke suunnitteli grillaukset. Illalla mentiin vielä saunaan ja käytiin toki myös uimassa - uskomattoman kirkkaassa vedessä. Illan kruunasi Hannan ostamat paikalliset mansikat ja skumppa. Loistopaikka ja kivaa vaihtelua palvelusatamien jälkeen, voi suositella.

Enklinge

Enklingen sympaattinen sauna

Maisemaa saunan kuistin tuolelta

Kesän maut - tuoreet paikalliset mansikat ja skumppa!

Enklingen sijaan olimme miettineet pari mailia etelämpänä ollutta Glada Laxenia (ravintolan mukaan), joka siis sijaitsee Kumlingen pohjoispuolella sijaitsevalla Bärön saarella. Koska meillä ei nyt ollut kiirettä niin ajateltiin, että otetaan leppoisasti ja otetaan väliin todella lyhyt päiväsiirtymä. Tulimme paikalle jo aamupäivällä, jolloin paikkoja oli jo vapautunut ja pääsimme kivasti suojan puolelle kylkikiinnitykseen.

Itse paikkahan on vanha merivartioasema, joka lopetettiin 90-luvun lopulla. Sitten sinne polkaistiin ravintola ja löytyipä ihan majoitustilojakin 5-10 huonetta. Vähän siis sama konsepti kuin Utössä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Veneilijälle täällä on lähes vastaavat palvelut kuin Enklingessä, mutta korkeampaan hintaan ja kauppa sekä grillauspiste puuttuivat. Toisaalta täällä on vartiotorni (ei se lehti) sekä tietenkin itse ravintola. Tutustuimme luonnollisesti molempiin.

Merivartiotorni on yhä pystyssä, mutta ovi on lukossa alhaalla - avaimen saa ravintolasta. Sitten vain 137 porrasta ja on ylhäällä. Maisemat ovat komeat ja täältä todellakin näkee kauas. Vaikkei korkeanpaikan kammoa ollutkaan niin tornin huipun pienoinen heiluminen vähän jännitti. Räpsittiin kuvia ja tultiin alas. Tässä vaiheessa sataman lähtöliikenne oli muuttunut saapuvaksi liikenteeksi.

Käytiin vielä poimimassa mustikoita, joita löytyy ravintolan kulmalta alkavan luontopolun varrelta paljon. Valitettavasti metsässä oli myös runsaasti hyttysiä, joten poimittiin vain mustikkapiirakan tarpeiksi. Olimme varanneet ravintolasta illaksi pöydän ja vaikka itse satama ei tullutkaan täyteen, oli ravintola täynnä. Ruoka oli hyvää, kuten asiaan kuuluu. Täällä sai myös Ahvenanmaan oman panimon, Stallhagenin, valmistamia oluita, joista mielenkiintoisin on tietenkin "historic beer". Tämä olut on tehty noudattamalla samaa koostumusta, joka oli ollut oluessa, joka löytyi muutama vuosi sitten eräästä uponneesta aluksesta. Tämä taisi olla se sama alus, jonka samppanjat kaupattiin kohtuullisen kovaan hintaan. Olut oli ihan ok, pikanttina lisänä siinä on oikea luonnonkorkki.

Glada Laxenin laiturissa

Näkymä venevajasta

Kelluva sauna täälläkin

Merivartiotorni

Näkymää tornista

Tornin huipulla

Maisemaa

Maisemaa länsi-koillinen

Paikallinen erikoisolut - historiallisella reseptillä!

Glada Laxen on ihan asiallinen paikka, jossa pääsee syömään ulos sekä katselemaan maisemia korkealta tornista, mutta samanlaista "leppoisaa lomafiilistä" se ei tarjonnut kuin Enklinge. Molemmat ovat kuitenkin hyviä pysähdyspaikkoja matkalla Ahvenanmaalle.