Matka jatkuu: Kastelholma ja Hamnsundet

Glada Laxenista lähdimme seuraavana aamuna kohtuullisessa tuulessa jatkamaan syvemmälle Ahvenanmaalle. Tuuli oli hiukan odotettua kovempi, mutta kyllä pulkka toisaalta sitten kulkikin! Saavuttiin Kastelholmaan yllättävänkin nopeasti, mutta ei se haitannut, koska oli hyviä paikkoja mistä valita. Tälläkin kertaa otettiin isoin laituri ja nokka tuuleen. Koska olimme niin ajoissa paikalla niin päätettiin lähteä käymään Kastelholman linnassa, joka oli vielä hyvin auki. Linna siis näkyy satamaan ja on käytännössä ihan vieressä. Matkalla ihmeteltiin ilmeisesti paikallista kotiseutumuseota/-aluetta, jossa oli myös perinteinen juhannussalko vielä jäljellä.

Golf-kenttä sisääntuloväylän varrella

Juhannussalko

Erilainen katto

Linnaan piti maksaa pääsymaksu, mutta sitten linnan sisällä ja ympärillä saikin kierrellä itsekseen. Linnassa esitellään ihan mukavasti sen historiaa, keskiaikaista rakennustapaa sekä muuta sisustusta. Täällä sai mukavasti kulumaan pari tuntia ja ainakin tuolloin aika moni muukin oli saapunut paikalle ihmettelemään linnaa. Linnan edustalla on myös pieni laituri, johon saa kiinnittyä 5 tunniksi, joten laiskimmat tulevat jollalla tähän, sillä syväys tuskin riittää ainakaan purjeveneille.

Näkymä linnalta sataman suuntaan

Linnan luona

Linnan rannasta satamaan

Kastelholman satama oli vasta äänestetty vuoden vierasvenesatamaksi ja kyllähän täällä oli mietitty asioita ja ajateltu asiaa: perustarpeiden lisäksi löytyi lapsille oma leikkipaikka, jätteiden lajittelupiste, kirjavaihtopiste, grillauspisteellä oli jopa muutama grilli talon puolesta valmiiksi sekä lisäksi vierellä oli istutettu yrttejä ruoanlaittajia varten. Löytyi vierestä myös kirsikkatomaatteja kasvamassa (meillä on oma pieni pensas kavamassa veneessä) ja saunan luona oli mansikoita kasvamassa ruukuissa. Taisi olla vielä nettikin, mutta näillä eväillä ja kohtuullisella hinnoittelulla paikka on varmasti ansainnut palkintonsa.

Saman lähellä on myös Smakbyn, jossa Hanna kävi tutustumassa ruokaan ja toipa tuliaisina pullon ehtaa Ahvenanmaalaista viiniä, jota sai sekä (puoli)kuivana että makeana. Otettiin kuivempi versio viinistä ruokajuomana ja täytyy sanoa, että ei tuo ihan toiminut grillatun ruoan kanssa. Toisaalta tulipahan kokeiltua ja tuettua paikallista toimintaa ja tuotantoa.

Paikallista viiniä

Smakbyn laitoksia

Satama

Satama

Täällä kannattaa muuten varautua siihen, että ensimmäinen laituri (päälaituri) on tarkoitettu suuremmille veneille ja pienemmät ohjataan muihin laitureihin. Laituripoika ei ollut mailla halmeilla meidän saapuessa, mutta useammalle muulle hän näytti paikat. Tässäkin oli välillä pieni kielimuuri ja ohjeistukset eivät välttämättä auenneet, mutta kummasti porukka pääsi ihan hyvin niin poiju-, aisa- kuin paalupaikoillekin. Satama sijaitsee pohjukassa, joten täällä vesi on aika lämmintä ja niinpä lapset viihtyivät hyvin vesileikeissä ja todella pitkään.

Kastelholmassa teimme lopullisen päätöksen: koska Högakustenilla sataa ja ennusteet eivät juuri lupaa parempaa, keskitymme Ahvenanmaahan. Högakustenia voidaan katsoa joku toinen vuosi, siellä se odottaa. Olimme nyt jo aika lähellä Maarianhaminaa, mutta ettei menisi ihan neppailuksi niin ajateltiin sentään kiertää Ahvenanmaa. Tällöin pääsisimme nauttimaan vielä asiallisista ilmoista ja toisaalta pohjoinen Ahvenanmaa on jäänyt oikeastaan aina meidän reiteiltä sivuun. Ihan hyvää vaihtelua pitkille reissuille - nyt ei ole kiirettä eikä aikataulupaineita.

Seuraavaksi oli siis vuoro siirtyä pohjoisella Ahvenanmaalle. Kastelholmasta lähdimme Hamnsundetiin. Matkalla aurinko paistoi oikein iloisesti ja kevyehkössä tuulessa mentäessä tuntui kesälle. Hamnsundet on paikallisten Barösund, jossa paikalliset mökkiläiset kävivät kioskilla ja muutama veneilijäkin oli eksynyt. Satamassa on yksi laituri, josta ulompi puoli on vierasveneille, peruspalvelut suikuineen, mutta hintakin on linjassa (15€). Meillä oli vieressä vanha ruotsalaispariskunta purjeveneellä sekä suomalaismies laiturin päässä trimiksellä - näitä ei Suomessa juuri näe! Otimme itsekin kioskilla jäätelöt ja ihmettelimme kun kioskille tuli tämän jälkeen melkoinen ruuhka. Kävi ilmi, että satamaan ja laitureille oli kerääntynyt reilut 30 puuvenettä! Pienen tauon jälkeen veneet lähtivät jatkamaan matkaansa eskaaderina kohti itää. Aika hauska näky ja putputus kuului pitkään.

Puualukset

Puualukset

Illalla taas grillailut. Kesken grillailun satamaan tuli moderni 40-jalkainen Grand Soleil. Vene yritti ensiksi laiturin privaattipuolelle, mutta kääntyi sen jälkeen samalle puolelle kuin muutkin vierasveneet. Rannan puolella oli hyvin tilaa, mutta vene päättikin tulla meidän ja erään ruotsalaisveneen suht ahtaaseen väliin. Tämä olisi voinut onnistua hiljaa hivuttamalla ja maltilla, mutta vene tuli suht nopeasti ja väärässä kulmassa. Tämä yhdistettynä varomattomuuteen sai aikaan se, että veneen keula-ankkuri otti kiinni ruotsalaisten kylkeen ja kaidetolppaan ja työnsi heidän veneensä kohti laituria. Grand Soleilin keulassa ollut gasti ei katsonut asiakseen ilmoittaa tästä kipparille tai ylipäänsäkään reagoida asiaan mitenkään, mutta onneksi ulkopuoliset saivat huudettua kipparille komennon stopata. Laiturilla oli tekemistä kun ruotsalaisvenettä estettiin osumasta laituriin, mutta ruotsalaisten kaidetolppa toki vääntyi tylysti.

Sattuuhan sitä vahinkoja, mutta tässä meni paljon pieleen:

• liian iso vene liian pieneen tilaan 
• veneen ulokkeita ei hahmotettu 
• lisäfendarilla olisi voinut jopa välttää vahingon
• gasti jäätyi - vahinko olisi ollut vältettävissä napakoilla komennoilla ja toisaalta kun seuraaa tilannetta ja näkee osuman tulevan niin yrittäisi edes estää

Mitä oli hyvää: naapuriveneisiin ehti porukka pelastamaan suuremmilta vahingoilta, trimiksellä matkannut naapuriveneen mies sai stopattua ruotsalaisveneen ennen laituriin osumista ja toisaalta vahingot rajoittuivat lopulta vain vääntyneeseen kaidetolppaan. Sääliksi vain kävi vanha ruotsalaispariskunta, pelästyivät melkoisesti. Keskusteltiin myöhemmin, että nykyiseen purjeveneiden designiin ei kuulu ankkurit, joten niille pitää tehdä ihan erillinen uloke (joka toimii toki suht kätevänä astinlautana mennessä maihin). Uloke on kuitenkin noin puoli metriä rautaa ja vieläpä aika korkealla, joten luonnollisesti sen kanssa pitää olla varovainen. 

Nojoo, tämän episodin jälkeen päästiin jatkamaan grillailuja ja saatiin vihdoin illallista. Ilta oli mukavan aurinkoinen, mutta heti auringonlaskiessa lämpötila laski ja ilmankosteus nousi, jolloin tuli todella viileä. Tähän auttoi vain lisävaatetus ja viltit ja niinpä sundownerit saatiin kuitenkin otettua oikeaoppisesti sitloodassa. Vaikka on lämmin kesäpäivä niin kyllä kummasti kylmenee yöksi. Tämmöistä se vain on Itämerellä.

Ruokaa

Hamnsundet