Plan B - Ahvenanmaa

Keliennusteet näytti surkeilta Höga Kustenin suhteen, joten mietittiin asiaa uudestaan. Ahvenanmaan suunnalle ennusteet näyttivät jos nyt ei ihan helteitä niin kuitenkin aurinkoista lähipäiville, joten äänestystuloksella 2-0 päätimme suunnata ainakin aluksi Ahvenanmaalle, josta olisi vielä optio jatkaa mahdollisen kelimuutoksen takia nopeasti Höga Kustenille. Koska Ruotsiin ei ollut sovittu sen tarkempia treffejä ja aikataulupaineitakaan ei ollut, tuntui tämä ehdottoman hyvältä ratkaisulta - mennään siis sinne missä paistaa!

Ahvenanmaan satamakirja pääsi siis yllättävänkin nopeasti käyttöön ja ensimmäiseksi paikaksi valitsimme Enklingen. Nautimme mainiosta lounaistuulesta ja matka taittui mukavasti. Perillä on oikeastaan vain yksi suuri laituri, joka toimii samalla aallonmurtajana - kannattaa valita sisäpuoli siis, jos mahdollista. Muita veneitä oli vain muutama, joten suurta kesäruuhkaa ei ollut havaittavissa - muutamasta poijusta riitti jokaiselle oma. Satamaan tuli vielä ennen iltaa pari ruotsalaista purkkaria, jolloin Ruotsi-Suomi -edustukset menivät tasan!

Sataman palvelut ovat luonnonläheiseksi satamaksi ihan hyvät - vettä saa pumpusta, sähköä satamaveijari toi laiturilla jatkoroikilla, oli grillipaikkaa ja lainapyöriä ja lisäksi oman kelluvan saunan sai vuokrata hintaan 13€. Satamamaksun ollessa 12€ voi sanoa että paikassa on ihan hyvä hinta/laatu-suhde. Hanna kävi kaupassa ostoksilla ja Nikke suunnitteli grillaukset. Illalla mentiin vielä saunaan ja käytiin toki myös uimassa - uskomattoman kirkkaassa vedessä. Illan kruunasi Hannan ostamat paikalliset mansikat ja skumppa. Loistopaikka ja kivaa vaihtelua palvelusatamien jälkeen, voi suositella.

Enklinge

Enklingen sympaattinen sauna

Maisemaa saunan kuistin tuolelta

Kesän maut - tuoreet paikalliset mansikat ja skumppa!

Enklingen sijaan olimme miettineet pari mailia etelämpänä ollutta Glada Laxenia (ravintolan mukaan), joka siis sijaitsee Kumlingen pohjoispuolella sijaitsevalla Bärön saarella. Koska meillä ei nyt ollut kiirettä niin ajateltiin, että otetaan leppoisasti ja otetaan väliin todella lyhyt päiväsiirtymä. Tulimme paikalle jo aamupäivällä, jolloin paikkoja oli jo vapautunut ja pääsimme kivasti suojan puolelle kylkikiinnitykseen.

Itse paikkahan on vanha merivartioasema, joka lopetettiin 90-luvun lopulla. Sitten sinne polkaistiin ravintola ja löytyipä ihan majoitustilojakin 5-10 huonetta. Vähän siis sama konsepti kuin Utössä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Veneilijälle täällä on lähes vastaavat palvelut kuin Enklingessä, mutta korkeampaan hintaan ja kauppa sekä grillauspiste puuttuivat. Toisaalta täällä on vartiotorni (ei se lehti) sekä tietenkin itse ravintola. Tutustuimme luonnollisesti molempiin.

Merivartiotorni on yhä pystyssä, mutta ovi on lukossa alhaalla - avaimen saa ravintolasta. Sitten vain 137 porrasta ja on ylhäällä. Maisemat ovat komeat ja täältä todellakin näkee kauas. Vaikkei korkeanpaikan kammoa ollutkaan niin tornin huipun pienoinen heiluminen vähän jännitti. Räpsittiin kuvia ja tultiin alas. Tässä vaiheessa sataman lähtöliikenne oli muuttunut saapuvaksi liikenteeksi.

Käytiin vielä poimimassa mustikoita, joita löytyy ravintolan kulmalta alkavan luontopolun varrelta paljon. Valitettavasti metsässä oli myös runsaasti hyttysiä, joten poimittiin vain mustikkapiirakan tarpeiksi. Olimme varanneet ravintolasta illaksi pöydän ja vaikka itse satama ei tullutkaan täyteen, oli ravintola täynnä. Ruoka oli hyvää, kuten asiaan kuuluu. Täällä sai myös Ahvenanmaan oman panimon, Stallhagenin, valmistamia oluita, joista mielenkiintoisin on tietenkin "historic beer". Tämä olut on tehty noudattamalla samaa koostumusta, joka oli ollut oluessa, joka löytyi muutama vuosi sitten eräästä uponneesta aluksesta. Tämä taisi olla se sama alus, jonka samppanjat kaupattiin kohtuullisen kovaan hintaan. Olut oli ihan ok, pikanttina lisänä siinä on oikea luonnonkorkki.

Glada Laxenin laiturissa

Näkymä venevajasta

Kelluva sauna täälläkin

Merivartiotorni

Näkymää tornista

Tornin huipulla

Maisemaa

Maisemaa länsi-koillinen

Paikallinen erikoisolut - historiallisella reseptillä!

Glada Laxen on ihan asiallinen paikka, jossa pääsee syömään ulos sekä katselemaan maisemia korkealta tornista, mutta samanlaista "leppoisaa lomafiilistä" se ei tarjonnut kuin Enklinge. Molemmat ovat kuitenkin hyviä pysähdyspaikkoja matkalla Ahvenanmaalle.

Turun saaristoon: Korpooström & Nauvo

Hangosta lähdimme maanantaina aamulla jatkamaan matkaa. Tuuli oli idästä, joten länteen suuntautuva siirtymä oli ihan järkevä valinta. Niinpä pian satamasta lähdön jälkeen tempaisimme genuan auki ja päästelimme menemään. Vauhti vaihteli melkoisesti, mutta huiput oli yli 8 solmua. Ihan kiva. Jiippejä tuli melkoisesti, mutta päästiin ihan kivasti koko matka vain myötätuulikäännöksillä. Vasta Korpooströmin edustalla vedettiin genua takaisin rullalle.

Muuten keli oli ok, aluksi jopa kuuma, mutta viimeisen tunnin pilasi sade. Kokonaisuutena kuitenkin oikein hyvä purjehduspäivä - reilut 50 mailia ja keskinopeus oli 6,5 solmua. Varsin ok. Korpooström oli aika täynnä, mutta löysimme paikan niin, että seuraavaksi päiväksi luvattu länsituuli osuisi nokkaan. Ensin syötiin, sitten saunaan ja lopuksi veneellä lettukestit. Illan ja yön satoi melkoisesti.

Tuulenpuoleiset veneet nykivät melkoisesti, ei toki erotu kuvassa

Korpooström

Aamulla ei ollut kiirettä, tuuli oli tosiaan kääntynyt ja hetki käytiin läpi miten lähdetään laiturista. Kuten monesti, tässäkin nopeus ja oikea-aikaiset toimet köysien kanssa varmisti onnistuneen lähdön. Sitten vain fendarit talteen ja genua ulos hyvälle myötäiselle. Tuttujakin nähtiin matkalla, mutta muutaman jiipin lisäksi muuta mainittavaa ei ollut matkalla Nauvoon. Satama oli täydehkö, mutta viukaan mahtui ja yllättäen naapuriveneessä tervehti vanha työkaveri.

Olimme jo Korpooströmissä nähneet hieman modatun Maestro 35:n, jossa oli tehty lisäkulkuaukko pääsitloodaan, josta pääsi suoraan perähyttiin (samaan tyyliin kuin esim. Jonmeri 40 tai Swan 40), mutta Nauvossa oli laiturissa erikoinen korotetulla salongilla oleva Maestro 35. Vene oli kohtuullisen hyvin varusteltu matkavene, mutta silti erikoinen kansiratkaisu hämmästytti - kansi näytti ihan alkuperäiseltä.

Erikoinen Maestro 35

Peräkansi sivulta

Nauvoon päättyi Laurin purjehdus ja meillä alkoi suunnittelu Ruotsiin siirtymiseksi. Ajatus oli huitaista jonnekin Kustavin/Uudenkaupungin suunnalle, josta yhdellä noin 160nm huitaisulla olisi pelipaikoilla. Ennusteet näytti huonoilta niin sateen, lämpötilan kuin tuulenkin suhteen. Niinpä päätimme ottaa yhden ylimääräisen päivän Nauvossa, vaikka seuraava päivä ei lopulta ollutkaan kovin sateinen - harmaa vain. Illalla jyrisi ja salama iskikin lähelle satamaa, mutta kuitenkin riittävän kauas.

Täydehkö Nauvon satama

Sähköpisteiden kapasiteetti on alakanttiin...

Hangon regatta

Calimera rantautui Hankoon jo torstaina kun taas regatta alkoi perjantaina. Tyypilliseen tapaan joku miehistöstä oli myös skabaamassa ja viime hetken muutoksella kisamiehistöön meni perjantaina Hanna. Itse purjehdus meni keskinkertaisesti mukavassa kelissä, mutta lauantain ja sunnuntain lähtöihin osallistui Oskari, menestys oli samaa tasoa.

Perjantaina paikalle saapuivat myös Nikke ja Olli. Kelit olivat kohdillaan ja aurinko helli. Satama oli viikonloppuna aika täynnä, mutta tilaa riitti silti joka päivä. Liekö suhdanteet tai suhteellisen korkea satamamaksu (29€+5€ sähköstä/vrk) karkoittaneet väkeä... Kuppilat oli toki täynnä ja ravintolavaraukset tarpeen.

Regatassa on aina hyvä edustus klassisia puuveneitä eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Kasit, kutoset ja muut pienemmätkin herättävät ansaittua ihailua. Hieno ulkonäkö vaatii omistajalta paljon ponnisteluja ja ylläpitoon joutuu panostamaan. Vastapainoksi löytyi toki kohtuullisen kulahtaneitakin kisarasseja, mutta nämä keräsivät ihailun sijaan lähinnä sääliä.

Hulinat rauhoittuivat sunnuntaina, jolloin mukaamme liittyi Lauri. Jäimme vielä yöksi Hankoon, josta suurin osa kisailijoistakin oli jo ehtinyt lähteä - kenties tuuliennusteiden vuoksi: maanantaille luvattiin noin 10-12m/s suoraan lännestä, joten kotimatka pääkaupunkiseudulle olisi melkoista tikkausta...

Reissu alkoi - Hankoon!

Aiemmilta vuosilta tuttua loman aloitustaktiikkaa käytettiin taas kun kesäkuun viimeisenä päivänä Calimera irtosi kotisataman laiturista ja lähti kohti Hankoa. Tällä kertaa tosin pari merkittävää eroa: kipparina toimi Niken sijaan Hanna ja miehistönä oli pari kaveria, Oskari ja Tarja - Nikke jäi kirjaimellisesti rannalle. Tämä on tosin vain väliaikaista, sillä perjantaina alkoi myös Niken loma ja pääsi liittymään joukkoon. Eipä silti, hyvä vain, että veneessä on kaksi osaavaa kipparia.

Köydet irti ja menoksi

Haukilahdesta kohti Kirkkonummea

Hannan johdolla Calimera oli ensimmäisen yön Kirkkonummella seuran saaressa, toisen yön Raaseporin Sommarössä ja torstaina Calimera pääsikin jo Hankoon. Hangossa on sopivasti viikonloppuna regatta, joka on muutamana viime vuotena jäänyt pidempien reissujen takia kokonaan väliin. 

 

Kesäreissu 2015 - suunnitelma

Pähkäiltiin jo viime syksynä riittääkö intoa enää kesällä purjehtimaan koko lomaksi (reissussa tuli kohtuullinen veneähky), mutta niin vain talven aikana heräsi into ja kesäreissua on suunniteltu hyvä tovi. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi - molemmat kehuttuja ja meille uusia: Saimaa ja Ruotsin Höga kusten. Päädyimme jälkimmäiseen. Odotettavissa olisi siis korkeita rantoja perinteisen matalan saariston sijaan.

Höga kusten

Höga kusten sijaitsee noin Vaasan tasolla, mutta luonnollisesti Pohjanlahden länsipuolella. Ei siis mikään mahdoton matka - hyvin rauhallinen kesäreissu siis. Itse Höga kustenin alue ei ole kuin noin 50 nm pitkä, joten siellä ei tarvitse miettiä pitkiä siirtymisiä. Pelipaikoille siirtymiseen kätevin tapa lienee huitaista suoraan Turun saaristosta - matkaa tulee noin 150-200 nm, eli aamulla kun lähtee niin on seuraavana päivänä perillä.

Tietoa Höga kustenista on ihan kohtuullisesti ja löytyy ihan oma sivusto. Googlaamalla pääsee jo pitkälle, mutta joku paikallisyhdistys on tehnyt mukavan vihkosen (saa tilattua netistä) alueen satamista ja muistakin paikoista sekä lisäksi hankimme erillisen Norrlandskust-kirjan, jossa tosin huomattavasti laajempi alue. Näillä ja merikartoilla pärjää varmasti hyvin. Paluumatkaa silmälläpitäen hankimme venemessuilta Ahvenanmaan satamakirjan, jossa on merkitty vierassatamien lisäksi myös muita ankkuripaikkoja. Katsotaan ehditäänkö sitä hyödyntää loppumatkasta...

Pieninä muutoksina veneen varustukseen vaihdoimme kumiveneen pienempään - mahtuu paremmin veneen sisälle säilöön ja liikumme pääosin kahdestaan, jolloin pieni ja kevyt jolla on paikallaan. Lisäksi taitettavat polkupyörät jätettiin kyydistä ja tilalle tuli kaksi potkulautaa! Näillä tekee kauppareissut mukavasti ja mahtuvat todella pieneen tilaan. Lisäksi uutena kokeiluna meillä on nyt yrttien sijaan matkassa kirsikkatomaattipensas! Hyvällä tuurilla saamme salaatteihin omasta takaa aineksia.

Keliennusteet alkavat muuttua kesäisemmiksi, meri lämpenee ja kesäloma lähestyy uhkaavasti - Calimera pääsee taas tekemään sitä mihin se on luotu. Tällä kertaa suuntana on kuitenkin luode tai jopa pohjoinen, joten samalla saadaan laajennettua reviiriä entisestään myös pohjoiseen päin.

Kauden aloitus!

Työt ja muut kiireet ovat vieneet aikaa, joten blogi on ollut talviteloilla, mutta nyt kun purjehduskausi on taas kotimaassakin alkanut niin tarinaa myös blogiin.

Aloitetaan vielä viime vuoden puolelta. Nostimme siis Calimeran ylös syksyllä, mutta pressut laitoimme päälle vasta juuri ennen joulua. Tämä oli ihan fiksua, sillä useammallakin naapurilla oli revennyt oma pressu syksyn kovissa tuulissa. Lunta saatiinkin sitten heti tuon jälkeen. Alkuvuosi sitten taas toi niin vettä, loskaa kuin luntakin ja sitten lumet olivatkin jo sulamassa. Parina viikonloppuna tuuli kovempaa, mutta pressu pysyi oikein hyvin kohdillaan. Tuntuu oudolta, että osaa veneistä ei peitelty lainkaan. Erityisen outoa tämä on silloin, kun veneen vieressä on pressukehikkorakennelma odottamassa pystytystä. No, ehkä näihinkin oli syynsä.

Veneellä ei talvella ollut ihmeempää tekemistä, joten virikkeitä piti hakea toisaalta. Kävimme talvella viikonloppureissulla Tukholmassa (jee, risteily, jossa ei tarvinut itse tehdä mitään!) ja Tukholman päässä ohjelmana oli käydä venetarvikeliikkeissä. Tuntuu, että Ruotsissa on tässäkin enemmän tarjontaa ja sopivasti monessa paikassa oli myös joulun jälkeiset alennusmyynnit (mellandagsrea). Tämä sopi meille mainiosti. Matkaan tarttui elektroniikkaa sekä Ruotsin karttoja ja kirjoja. Homma toimi hyvin: Viikarin terminaalilta Slussenille, josta ostettiin matkakortti, ladattiin vähän arvoa ja sitten vain bussilla olisiko ollut 442) itään ja vartin päästä oltiinkin jo pysäkillä, josta lyhyt marssi Bennsille ja vieressä on myös Seasean myymälä sekä pari muuta venesälää myyvää pienempää liikettä. Paluumatkalla pysäkki on terminaalin vieressä ja näin saa päivälle mukavasti ohjelmaa. Slussenilla on Nautiska Magasinetin liike, jossa hyvä valikoima purjehdus(henkisiä) vaatteita sekä karttoja ja kirjoja.

Venemessuillakin tuli käytyä, mutta siellä anti jäi vähän vaatimattomaksi. Purjeveneitä ei montaa ollut, mutta hyvällä prosentilla käytiin tutustumassa. Varustepuolelta löytyi jotain pientä ja tarttuipa matkaan myös Ahvenanmaan satamakirja, jossa vierassatamien lisäksi on myös ankkuripaikkoja. Tästä kirjasta oltiin kuultu jo aiemmin, joten ostettiin heti kun se sopivasti osui eteen. Nyt kun olemme tottuneet ankkuroitumiseen niin tuntuu luontevalta hyödyntää enemmän luonnonsatamia ja ankkuroitua. Katsotaan nyt sitten kuinka paljon ollaan mukavuudenhaluisia, eli mennään varmaan kuitenkin jonkin verran palvelusatamienkin kautta.

Vaikka Calimeran moottori onkin toiminut hyvin viimeiset 1,5v, halusimme kartoittaa messuilla vaihtoehtoja Volvolle. Järkevimpiä (hinta, koko ja huoltopisteet huomioiden) olivat Kubota-pohjaiset mallit. Näistä sinisen vaihtoehdon myyjä oli asiallinen ja vastasi mihin osasi ja muissa tarkemmissa kysymyksissä antoi toisen veijarin yhteystiedot, joka sitten osaisi kertoa tarkemmat tiedot. Punaisen vaihtoehdon tiskiltä emme saaneet aluksi yhtään palvelua ja sitten esittelijä ei osannut vastata kysymyksiimme moottoriin liittyen. Kaikenkaikkiaan suhtautuminen oli varsin ylimielistä – meitä ei selvästikään kaivattu paikalle. No, saimme kyllä näinkin selville meille parhaimman vaihtoehdon.

Yleisesti on hämmästyttävää, että vieläkin monilla myyjillä (eikä pelkästään veneilypiireissä) on ylimielinen asenne eikä edes aitoa halua esitellä tuotetta ja kertoa sen ominaisuuksista. Valitellaan kyllä lamaa ja ties mitä kun ei kauppa käy. Messuosastokin on jo kohtuullinen investointi, joten luulisi olevan kiinnostusta yrittää edes. Ehkäpä punaisia moottoreita myydään jo nyt vain niin levottomia määriä, ettei tarvitse uusia asiakkaita edes hankkia.

Talvi oli Espoossa lopulta aika vaatimaton. Jos yhdellä sanalla kuvaisi niin harmaa. Näytti jo siltä, että pääsiäisenä vene olisi vesillä, mutta ei sentään. Pääsiäisenä saimme räntää, mutta 2. pääsiäispäivänä poistimme Calimeran talvipressun. Monia erilaisia suunnitelmia oli veneen laitolle jo syksyllä, mutta keväällä keskityttiin vain normaaleihin kevättoimiin eli pohjan kevyt putsaus, uusi antifouling, kylkien vahaus ja pari muuta pientä korjausta.

Vesillelasku - melkoisessa sumussa

Vene saatiin vesille hyvin huhtikuun lopussa, joten pääsimme viettämään vappua Kaivariin. Juhlan kunniaksi laitettiin vielä juhlaliput ylös. Ihan kiva, mutta lauantaina paluumatkalla keli oli aika kylmä ja jopa märkä. No, kotisatamaan päästiin ihan hyvin. Sitten purjehduksen sijaan keskityttiinkin lähinnä mökkeilyyn aina juhannukseen asti.

Vappu Kaivarissa