Kauden aloitus!

Työt ja muut kiireet ovat vieneet aikaa, joten blogi on ollut talviteloilla, mutta nyt kun purjehduskausi on taas kotimaassakin alkanut niin tarinaa myös blogiin.

Aloitetaan vielä viime vuoden puolelta. Nostimme siis Calimeran ylös syksyllä, mutta pressut laitoimme päälle vasta juuri ennen joulua. Tämä oli ihan fiksua, sillä useammallakin naapurilla oli revennyt oma pressu syksyn kovissa tuulissa. Lunta saatiinkin sitten heti tuon jälkeen. Alkuvuosi sitten taas toi niin vettä, loskaa kuin luntakin ja sitten lumet olivatkin jo sulamassa. Parina viikonloppuna tuuli kovempaa, mutta pressu pysyi oikein hyvin kohdillaan. Tuntuu oudolta, että osaa veneistä ei peitelty lainkaan. Erityisen outoa tämä on silloin, kun veneen vieressä on pressukehikkorakennelma odottamassa pystytystä. No, ehkä näihinkin oli syynsä.

Veneellä ei talvella ollut ihmeempää tekemistä, joten virikkeitä piti hakea toisaalta. Kävimme talvella viikonloppureissulla Tukholmassa (jee, risteily, jossa ei tarvinut itse tehdä mitään!) ja Tukholman päässä ohjelmana oli käydä venetarvikeliikkeissä. Tuntuu, että Ruotsissa on tässäkin enemmän tarjontaa ja sopivasti monessa paikassa oli myös joulun jälkeiset alennusmyynnit (mellandagsrea). Tämä sopi meille mainiosti. Matkaan tarttui elektroniikkaa sekä Ruotsin karttoja ja kirjoja. Homma toimi hyvin: Viikarin terminaalilta Slussenille, josta ostettiin matkakortti, ladattiin vähän arvoa ja sitten vain bussilla olisiko ollut 442) itään ja vartin päästä oltiinkin jo pysäkillä, josta lyhyt marssi Bennsille ja vieressä on myös Seasean myymälä sekä pari muuta venesälää myyvää pienempää liikettä. Paluumatkalla pysäkki on terminaalin vieressä ja näin saa päivälle mukavasti ohjelmaa. Slussenilla on Nautiska Magasinetin liike, jossa hyvä valikoima purjehdus(henkisiä) vaatteita sekä karttoja ja kirjoja.

Venemessuillakin tuli käytyä, mutta siellä anti jäi vähän vaatimattomaksi. Purjeveneitä ei montaa ollut, mutta hyvällä prosentilla käytiin tutustumassa. Varustepuolelta löytyi jotain pientä ja tarttuipa matkaan myös Ahvenanmaan satamakirja, jossa vierassatamien lisäksi on myös ankkuripaikkoja. Tästä kirjasta oltiin kuultu jo aiemmin, joten ostettiin heti kun se sopivasti osui eteen. Nyt kun olemme tottuneet ankkuroitumiseen niin tuntuu luontevalta hyödyntää enemmän luonnonsatamia ja ankkuroitua. Katsotaan nyt sitten kuinka paljon ollaan mukavuudenhaluisia, eli mennään varmaan kuitenkin jonkin verran palvelusatamienkin kautta.

Vaikka Calimeran moottori onkin toiminut hyvin viimeiset 1,5v, halusimme kartoittaa messuilla vaihtoehtoja Volvolle. Järkevimpiä (hinta, koko ja huoltopisteet huomioiden) olivat Kubota-pohjaiset mallit. Näistä sinisen vaihtoehdon myyjä oli asiallinen ja vastasi mihin osasi ja muissa tarkemmissa kysymyksissä antoi toisen veijarin yhteystiedot, joka sitten osaisi kertoa tarkemmat tiedot. Punaisen vaihtoehdon tiskiltä emme saaneet aluksi yhtään palvelua ja sitten esittelijä ei osannut vastata kysymyksiimme moottoriin liittyen. Kaikenkaikkiaan suhtautuminen oli varsin ylimielistä – meitä ei selvästikään kaivattu paikalle. No, saimme kyllä näinkin selville meille parhaimman vaihtoehdon.

Yleisesti on hämmästyttävää, että vieläkin monilla myyjillä (eikä pelkästään veneilypiireissä) on ylimielinen asenne eikä edes aitoa halua esitellä tuotetta ja kertoa sen ominaisuuksista. Valitellaan kyllä lamaa ja ties mitä kun ei kauppa käy. Messuosastokin on jo kohtuullinen investointi, joten luulisi olevan kiinnostusta yrittää edes. Ehkäpä punaisia moottoreita myydään jo nyt vain niin levottomia määriä, ettei tarvitse uusia asiakkaita edes hankkia.

Talvi oli Espoossa lopulta aika vaatimaton. Jos yhdellä sanalla kuvaisi niin harmaa. Näytti jo siltä, että pääsiäisenä vene olisi vesillä, mutta ei sentään. Pääsiäisenä saimme räntää, mutta 2. pääsiäispäivänä poistimme Calimeran talvipressun. Monia erilaisia suunnitelmia oli veneen laitolle jo syksyllä, mutta keväällä keskityttiin vain normaaleihin kevättoimiin eli pohjan kevyt putsaus, uusi antifouling, kylkien vahaus ja pari muuta pientä korjausta.

Vesillelasku - melkoisessa sumussa

Vene saatiin vesille hyvin huhtikuun lopussa, joten pääsimme viettämään vappua Kaivariin. Juhlan kunniaksi laitettiin vielä juhlaliput ylös. Ihan kiva, mutta lauantaina paluumatkalla keli oli aika kylmä ja jopa märkä. No, kotisatamaan päästiin ihan hyvin. Sitten purjehduksen sijaan keskityttiinkin lähinnä mökkeilyyn aina juhannukseen asti.

Vappu Kaivarissa