Kauden päätös

Vene oli tarkoitus nostaa jo kuukausi sitten, mutta pakottavat olosuhteet johtivat siihen, että nostopuuhat siirtyivät lokakuun loppupuolelle. Ajankäytön ja sään takia valitsimme nostopäiväksi lauantain 18.10. Kuvio on aika simppeli: ajetaan vene Haukilahdesta Suomenojalle, jossa ensin masto pois ja sitten itse vene ylös venepukille talvehtimaan. No, näin siis lyhyesti homma hoituu, mutta tällä kertaa oli taas vähän lisähaasteita.

Yöllä oli ollut ilmeisesti vähän enemmän pakkasta, sillä satama oli jäässä! Laiturit ja veneen kansi olivat kunnon kuurassa (ja liukkaat), sprayhoodista ei nähnyt mitään, mutta aurinko sentään paistoi. Puosuhaalla rikottiin jää veneen ympäriltä, mutta nopeasti kävi ilmi, että jääkerros on yllättävänkin paksu. No, ei auttanut kuin ryhtyä töihin ja aloittaa jäänsärkeminen.

Ennen lähtöä satamassa

Seuraavaksi startattiin kone, mutta sepä ei käynnistynyt. Ilmeisesti kylmän kelin vaikutusta tämäkin. Lisättiin keulan ankkurivinssin akku startin rinnalle ja hetken yritettyä Volvo hyrähti käyntiin. Hyvä. Sitten huomattiin seuraava ongelma: vaihdevaijeri oli jäätynyt jumiin. Hetki lämmiteltiin konetta ja venettä kunnes Nikke ryömi työkalujen kanssa korjaamaan tilannetta. Pienen nytkyttelyn jälkeen vaihde meni päälle ja olimme valmiita lähtemään.

Peruutettiin ulos paikalta, mutta jäät pysäytti vauhdin nopeasti. Taas puosuhaka käyttöön ja uudestaan pari metriä taakse päin. Sitten sama uudestaan. Hetken pääästä oltiin tarpeeksi ulkona ja käännettiin vene - tässä vaiheessa Hanna tökki keulasta jäitä rikki. Hiljalleen ajeltiin satamasta ulos ja avoveteen. Jäistä tuli tyly ääni ja arvatenkin jotain jälkiäkin jäi, mutta sellaista se on. Ei Suomessa kovin pitkä kausi kyllä ole.

Calimeran tekemä väylä satamassa

 

Suomenojalle saavuttiin ilman suurempia kommelluksi ja päästiin heti jopa nostopaikalle kylkikiinnitykseen. Löysäiltiin vantteja, irroiteltiin piuhoja ja valmisteltiin vene nostoon. Nosturikuski oli hieman myöhässä, mutta niin näytti olevan muillakin. Onneksi meillä oli aika puolelta päivin eikä illalla, joten oli aikaa odottaa.

Viereenkin saatiin vene odottamaan omaa nostovuoroaan ja veneitä kertyi paikalle melkoinen nippu. Sitten nosturikuskimme saapui ja nostettiin aluksi masto (tämä on mielestäni helpompaa ja ennenkaikkea näin emme todennäköisesti riko mastosta mitään verrattuna omaan mastonnostoon), asetettiin se kuljetuskärryyn ja sitten olikin vuorossa itse vene. Venepukkia piti hieman säätää, mutta saatiin vene sopimaan ja hyvin tuettua.

Sitten palattiin siirtämään masto. Kaikki meni hyvin, kunnes mastotelineen luona huomattiin, että autot blokkasivat pääsyn telineelle - molemmin puolin. Todella ärsyttävää! Aikamme oltiin siinä toisten tiellä maston kanssa, sitten soiteltiiin numerotiedustelusta autojen omistajat, mutta eipä sekään tuonut tulosta. Onneksi eräs seuralainen tiesi erään auton omistajan ja saatiin siirrettyä masto telineen luo

Seuraava ongelma tuli siinä, että kärryn yksi pyöristä oli rikki eikä tahtonut kääntyä tai edes liikkua ahtaassa tilassa. Aikamme ährättiin ja saatiin veivattua kärry eteenpäin kunnes tuli pylväs vastaan. Muuten hyvä, mutta masto jäi muutaman metrin liian etäälle. Kipattiin masto telineelle parin ohikulkijan avustuksella ja sitten tökittiin riittävän pitkälle. Uskomattoman paljon saatiin hukattua tähänkin helppoon hommaan aikaa.

Sitten painepesurilla veneen pohjan pesu. Oikeastaan koko pohja oli nyt väriltään tumman vihreä, levää oli paljon. Myös näkkiä oli runsaasti, erityisesti vetolaitteessa. Vesilinjan kohdalla tosin erottui jo Suomessa laitettu antifouling kun Karibialla laitetut kerrokset Interluxia oli kuluneet. Jäänsärkeminen jätti myös jälkensä ja valkoinen primeri tuli paikoin esiin.

Ei pohja täysin puhtaaaksi tullut painepesurillakaan, mutta pahimmat möhjöt ovat pois. Lopuksi tyhjennettiin vesitankki ja ajettiin glykolit sisään koneeseen. Vielä jäi vähän tavaraa veneeseen ja tuulimyllykin pitää vielä kaataa. No, pitääpä nyt sen aikaa akut hyvässä varauksessa.

 

Nosturissa, keulassa vesilinjassa näkee jäiden jäljet.

Erilainen pohjamaali - ehkä näkit pelkää IFK:ta

Näin siis päättyi meidän vähän pidennetty veneilykausi - toukokuusta 2013 lokakuuhun 2014. Ihan hyvä. Nyt sitten pitää vielä vähän tyhjentää venettä ja tietenkin peitellä, mutta sitten odotellaankin kevättä.

Matkapurjehdustyyleistä

Saimme hiljan mukavia vieraita kun s/y Pantheran Maiju ja Juha pistäytyivät kylään ennen paluutaan Karibialle. Edellisen kerran olimme nähneet helmikuussa St Lucialla, joten jälleennäkemisen paikka jo olikin. Siinä höpöteltiin niitä näitä ja naureskeltiin kuinka sitä suomalaisillakin matkapurjehtijoilla oli niin erilaiset tyylit reissata - osa on palannut, osa laittoi reissun tauolle, osa jatkaa jne. Siitä tulikin ajatus avata tässä vähän enemmän kuinka reissua voi tehdä. Ei siis ole tarkoitus tehdä tyhjentävää selontekoa, ainoastaan tuoda esille erilaisia suomalaisten purjehtijoiden suosimia vaihtoehtoja.

Meren kutsu

Minne ja miten:

Monilla on lähtiessä selvillä suht tarkkaan minne mennään, mitä reittiä ja missä aikataulussa. Suunnitelmia tehdään pitkään ja innoissaan. Osa kuitenkin vain lähtee ja menee ns. fiiliksellä, jolloin reissu kestää minkä kestää ja mennään sinne minne halutaan ja mukavasti päästään. Tämä on yleensä helpompaa niille, jotka ovat eläkkeellä tai muuten vain vailla tiukahkoa paluuaikaa. Täydelliseen rajattomaan irtiottoon pystyy kuitenkin aniharva ja jonkinlainen tavoite on silti yleensä.

Perinteisesti reissu tehdään niin, että lähdetään purjehtimaan ja palataan sitten joskus kotiin kun reissu on ohi. Näin se yleensä menee, oli kyseessä sitten Karibian kierros, pallonkierto tai vain kesälomapurjehdus Ruotsiin. Toinen, varsinkin nyt suomalaisten suosiossa oleva tapa on purjehtia reissua osissa: lähdetään kesällä normaalisti, mutta tehdäänkin reissua vain 2-3 kuukautta, jolloin ehditään sen suurempaa kiirettä pitämättä esim. Suomesta Biskajan toiselle puolelle. Siellä vene ylös ja reissua voi jatkaa taas seuraavana vuonna uudestaan.

Vähän sama osissa reissaaminen on kyseessä niilläkin, jotka jättivät veneen Karibialle kesäksi (hurrikaanikaudeksi). Suomalaisia veneitä "talvehti" muuten kesällä Karibialla yli 5 kpl. Osa näistä on jämähtänyt Karibialle useammaksi vuodeksi, osa vain odottaa syksyä ja jatkaa sitten matkaa. Samoin Kanarialla oli kesän useampi suomalaisvene, mutta osa ehkä vähän eri syistä.

On niitäkin nähty, jotka menevät niin pitkälle kun rahat riittävät tai ehkä jopa suunniteltuun puoliväliin ja sitten jättävät sinne veneen odottamaan, tulevat itse takaisin kotiin täydentämään matkakassaa ja palaavat jatkamaan reissua myöhemmin. Toki sekin vaihtoehto on, että mennään kunnes matkakassan pohja näkyy ja laitetaan vene myyntiin.

Erään suomalaisveneen kuvio on se, että tekee matkaa kohtuullisen nopeasti, mutta isossa kuvassa etenee verrattain rauhallisesti. Näin ehtii näkeä ja kokea paljon. Jollain toisella taas on tiukempi aikataulu ja tekee reissua suorituspainotteisemmin, jolloin myös etenee suhteellisen nopeasti. Toiset taas etenevät hitaammin ja käyvät harvemmissa paikoissa ja nauttivat rauhallisemmasta etenemisestä. Jälkikäteen ajateltuna meilläkin oli matkalla monta hienoa paikkaa, joissa olisi voinut olla paljon pidempäänkin. No, näistä on blogissa höpisty ennenkin.

Monilla on mennyt reissussa suunnitelmat enemmän tai vähemmän uusiksi. Meillä ja muutamilla muilla tämä näkyi rahtauskuviona. Osa on puolestaan vaihtanut "kohdetta" lennosta erinäisistä syistä esim. Karibian kierros on vaihtunut Euroopan ja Kanarian turneeksi, mutta toisaalta joillain on (alku)matkalla kasvanut nälkä ja reissusuunnitelma laajentunut - jopa niin, että on haluttu vaihtaa isompaan veneeseen.

Suurin osa matkapurjehtijoista liikkuu maailmalla pariskuntina ja näin on myös suomalaisten kohdalla, mutta yksinpurjehtijoitakin on sekä tietenkin perhepurjehtijoita. Osa porukasta haalii kyytiin väkeä koko matkalle (ylipäänsä mahdollistaakseen reissun etenemisen), toiset taas pyrkivät välttämään ylimääräistä seuraa ja loput on siltä väliltä. Monilla veneen tilat myös estävät suuremmat majoitusprojektit, mutta kummasti kaikki kuitenkin kaipaavat seuraa - ellei muuta niin satamassa ja ankkuripaikoilla.

On siis aika monta tapaa tehdä matkaa eikä mikään ole sen oikeampi tai parempi tapa kuin toinen. Sen sijaan on hyvä tiedostaa, että ei ole vain perinteistä tapaa vaan monia muitakin vaihtoehtoja. Ja hyvä niin.

Matkakumppeita on monenlaisia