Netti veneessä

Vähän aiempaan säätietojen saamiseen liittyen kerron tässä vähän kuinka nettiyhteys on järjestetty Calimerassa ja miten sen voisi järjestää - niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Jokainen meistä on tottunut jo siihen, että netti on käytettävissä niin kotona, töissä kuin vapaallakin. Tästä ei haluta luopua veneillessäkään vaan säätiedot, uutiset, sähköpostit ja blogit pitää päästä katsomaan myös reissussa. Laitteina on yleensä kännykkä, tabletti tai tietokone. Kännykkäliittymiin tarjotaan Suomessa usein edullista kiinteää nettiyhteyttä, jolloin sillä voi surffata netissä kiinteään kuukausihintaan niin paljon kuin ehtii, mutta on myös liittymiä, joissa on datakatto, jolloin tietyn datasiirtomäärän jälkeen yhteys hidastuu merkittävästi tai siitä joutuu maksamaan lisää. Samoja kännykkäoperaattoreiden dataliittymiä voi käyttää hyväksi tableteissakin, jolloin sim-kortillisissa laitteissa toimii netti niin pitkään kun operaattorin verkkoa riittää (käytännössä koko Suomen rannikko). Sama periaate myös tietokoneissa, jolloin niiden kylkeen on laitettu mokkula, jossa samanlainen liittymä.

Kännyköiden etuna on tietenkin se, että niissä liittymä on yleensä jo valmiina ja monissa älypuhelimissa yhteyden voi jakaa, jolloin tabletilla ja tietokoneella voi käyttää puhelimen nettiyhteyttä langattomasti! Tämä toimii kokemuksiemme mukaan hyvin, joskin se syö puhelimen akkua tehokkaasti. Kuitenkin varsin kätevä ominaisuus. Suomessa tämä on kätevää, mutta ulkomailla ja varsinkin pohjoismaiden ja EU:n ulkopuolella datavierailun kustannukset nousevat todella koviksi, jolloin suomalaisella liittymällä ei ole taloudellisesti järkevää surffata netissä. Vaihtoehtoina on hankkia paikallinen (prepaid-)liittymä tai sitten globaaliliittymä. Globaaleista tai semi-globaaleista liittymistä meillä ei niin ole kokemusta, mutta paikalliset prepaid-liittymät olivat ihan näppäriä ja kustannustehokkaita.

Tavallista (käytön mukaan maksettavaa) liittymää ei yleensä voi hankkia ellei asu maassa, joten tällöin veneilijän vaihtoehdoksi jää vain prepaid-liittymä. Näitä ei kaikista paikoista saa ilman henkilöpapereita, mutta yleensä turisteille kuitenkin myydään liittymä. Näitä voi sitten käyttää samalla tavala kuin kotimaan liittymää data-käyttöön. Me teimme niin, että laitoimme ulkomaalaisen prepaid-liittymän sim-kortin tablettiin, jolloin siinä oli koko ajan netti käytössä ja jaoimme siitä netin muille laitteille tarvittaessa (wifi hotspot). Toimi oikein hyvin. Ihan samalla tavalla sim-kortin voi tunkea mokkulaan ja käyttää tietokoneessa.

Monet satamat tarjoavat ilmaista tai maksulllista wifi-yhteyttä, mutta usein signaali on niin huono, ettei laitteet saa veneeltä hyvää yhteyttä. Tähän vaivaan on ainakin kaksi ratkaisua: voi itse siirtyä lähemmäksi lähetintä tai sitten parantaa vastaanotinta. Calimerassa on tällä hetkellä kaksi erilaista wifi-boosteria, jotka voidaan laittaa tietokoneeseen kinni ja siten tehostaa merkittävästi wifi-signaalin vastaanottoa. Käytännön testeissä havaitsimme, että wifi-boosteri paransi monesti ratkaisevasti yhteyttä ja mahdollisti netin käytön veneessä. Erityisesti ankkuripaikoilla tämä oli hyvä varuste. Toki itse laitteella on merkitystä. Huomasimme, että tablettimme (ASUS) wifi-vastaanotin oli huomattavasti parempi kuin Applen Ipadin ja se jopa voitti perusläppärin vastaanottimen. Niinpä hyvällä ja herkällä vastaanottimella varustettu tabletti voi saada wifi-yhteyden, vaikka läppäri tai muu laite ei sitä saisikaan.

Wifi-boosterissa on antenni ja johto, joka tulee tietokoneen usb-porttiin. Ei muuta. LAite saa virran usb-portin kautta tietokoneesta ja samaa narua menee myös data. Aika simppeli laite siis. Ensimmäinen boosteri (Digital yacht WL-50) hankittiin ennen reissua SVB:ltä, mutta jo havaittiin matkalla, että se ei toiminut kunnolla. Niinpä se palautettiin SVB:lle, josta pienen tutkimisen jälkeen lähettivät meille uuden (WL-60). Olimme kuulemma ensimmäiset, joilla laite oli ollut viallinen, mutta muuten kyllä laittoivat mukisematta uuden laitteen tilalle. Näinhän sen pitäisikin takuuasioissa toimia. Valitettavasti tämä malli saapui hieman myöhässä, joten saimme sen lopulta vasta palattuamme Suomeen.

WL50

Alfa

Toinen ja pääasiassa käytetty wifi-boosteri hankittiin Teneriffalta Lola-nimisestä kaupasta. Siellä oli monia vaihtoehtoja ja saksalaisten kehuma Alfa-merkkinen boosteri oli loppunut kun s/y Palomaxin Anne ja Seppo olivat ostaneet viimeisen kappaleen. Onneksi liikkkeessä oli muitakin vaihtoehtoja ja niinpä hankimme liikkeen tehokkaimman mallin noin 40 euron hintaan. Tämä toimi ihan hyvin, mutta oli tarkoitettu sisäkäyttöön, jolloin sitä ei voinut jättää ulos yöksi tms. Alfa-malli oli samanlainen ja toimi samalla tavalla. WL-50 puolestaan oli paremmin säänkestävä ja siksi se onkin kiinteänä asennuksena kaidetolpassa.

Nämä wifi-boosterit tulevat yleensä muutaman metrin usb-piuhan kanssa, mutta sopivan paikkaan laittaminen vaatii pidempää piuhaa ja nämä laitteet vaativat siihen aktiivisen usb-jatkopiuhan. Tämän ideana on varmistaa se, että wifibooster saa riittävästi virtaa ja että se siten toimisi myös pidemmän johdon päässä. Aktiivisen usb-piuhan saa esim. verkkokauppa.comista, jossa 10 metrin naru maksaa noin 20 euroa. Samaa narua voi hyödyntää myös mm. mokkulaan. On myös olemassa yhdistelmälaitteita, joissa ulos tulee tolppaan pari antennia: toinen wifi-vastaanotin ja toinen 3g/4g-vastaanotin ja veneeseen tullee sitten nettiyhteys molempien kautta. Nämä ratkaisut ovat käteviä, mutta yleensä kustannukset ovat luokkaa 1000 euroa laitteiden osalta.

Satelliittipuhelimellakin sai nettiyhteyden, mutta se on äärimmäisen hidas ja todella kallis, joten se ei sovi nettisurffaukseen. On toki olemassa nopeita satelliittiyhteyksiä, jolloin nettiyhteys on jo vähän nopeampi, mutta nämä lähinnä megajahdeissa nähdyt ratkaisut ovat yhä tolkuttoman kalliita ja silti verrattain hitaita.  


Netti veneeseen - kustannuksien mukaan:

• ilmainen/edullinen: sataman wifi (boosterilla tai ilman)
• "ilmainen"/edullinen: kännykällä/mobiilidataliittymällä (lähinnä kotimaassa)
• edullinen: prepaid-dataliittymällä (lähinnä ulkomailla)
• kallis: satelliittiyhteys (kun kustannuksilla ei ole väliä)

Tolpassa veneen nettiyhteyden tuovat antennit

Säätiedot pidemmillä purjehduksilla

Nyt on se aika vuodesta kun monet suomalaisetkin venekunnat laittavat veneitään Kanarian suunnalla ylityskuntoon ja onpa jotkut jo lähteneetkin kohti Karibiaa. Kun oma vene on talviteloilla niin kerrotaan hieman näille vielä purjehtiville olennaisesta asiasta nimittäin säätiedoista ja miten niitä voi saada matkalla.

Reissun aikana meiltä kyseltiin miten oikein saamme säätiedot veneelle kun ollaan merellä viikko tai pidempään vesillä ilman nettiä vai onko meillä edes säätietoja. Tähän on muutama lähestymistapa. Osa veneilijöistä ei juuri välitä säästä, toiset vain katsovat sopivan keli-ikkunan mihin lähteä ja luottavat sitten pärjäävänsä, jotkut puolestaan hankkivat mahdollisimman kattavat ennusteet, suunnittelevat sen perusteella lähtöajan ja matkalla hankkivat tuoreet säätiedot lähinnä satelliittipuhelimen tai satelliittien kautta toimivan nettiyhteyden avulla. Sitten on toki niitäkin, jotka kyttäävät sääikkunaa, mutta koskaan ei ole sopiva keli, joten jämähtävät satamaan. Jokainen taaplaa tavallaan ja toimii sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii.

Meillä kuvio meni niin, että seurasimme tietenkin maissa netin kautta sääennusteita. Riippui hieman missä mentiin, mutta yleensä muutamaa palvelua käyttäen sai aika hyvän kokonaiskäsityksen. Meillä oli käytössä pääasiassa Windguru, PassageWeather sekä Predictwind. Nämä riittivät hyvin Kanarialle asti kun merellä oltiin maksimissaan vain 4 päivää putkeen. Pidemmille ylityksille latasimme Passageweatherin ennusteet sekä gribit ja matkan varrella myös latasimme uudet gribit satelliittipuhelimen nettiyhteyden avulla.

Lisäksi kun matkassa on satelliittipuhelin niin voi myös saada säätietoja kotijoukoilta tai erikseen hankitulta säävelholta. Tämä on äärimmäisen kätevää silloin kun taustaväki pystyy seuraamaan reittiä reaaliajassa ja katsomaan useita eri sääennusteita ja siten arvioimaan tulevaa säätä. He sitten lähettävät tarvittavia vinkkejä, ohjeita tai varoituksia tekstiviestillä satelliittipuhelimeen (sekä Inmarsatin että Iridiumin puhelimiin lähetys internetissä ilmaista), jotka veneellä voidaan lukea ja tehdä tarvittavia muutoksia reittivalintaan. Hyvin hyödyllistä vähänkään pidemmillä ylityksillä ja lisää mielestäni turvallisuutta. 

Mikä ihmeen grib? 

Grib on lyhennys GRIdded Binarysta, joka käytännössä tarkoittaa tiettyä tiedostomuotoa, jossa kuvataan säätilaa. Yleensä siitä muodostuu kuva tietyn alueen säästä - useimmiten tuulesta, mutta monesti näytettävät tiedot pystyy määrittelemään tilaus/latausvaiheessa. Tuulen lisäksi voi ladata myös ennusteen aalloista (suunta ja korkeus + swelli) sekä virrasta, lämpötilasta, ilmanpaineesta, sateesta, pilvisyydestä jne. Gribin voi ladata ilmaiseksi eri sääpalveluiden kautta, joskin sitten vielä tarvitsee jonkin ohjelman, jolla katsoa tiedostoja. Näitäkin saa ilmaisia, ihan hyviäkin vielä.

Me käytimme hetken aikaa tabletissa erästä ohjelmaa, mutta siirryimme nopeasti käyttämään vain läppäriä, johon sai kiinni satelliittipuhelimen. Läppäriin olimme asentaneet ohjelmaksi ZyGribin, joka oli varsin toimiva ohjelma. Siinä pystyy määrittelemään grib-tilaukseen tarkasti mistä alueelta haluaa tietoa, mitä kaikkea tietoa tarvitsee sekä miltä ajalta ja millä frekvenssillä. Näin siirrettävän datan määrää pystyi kontrolloimaan hyvin ja normaali muutaman päivän ennuste latautui parissa minuutissa (no, yhteysajasta varmaan yli puolet meni erilaiseen kytkentään ja handshake-vaiheeseen, itse lataus kesti alle minuutin). Kustannusta tästä tuli noin euron/minuutti, eli budjetti ei kaadu vaikka lataisi tiedot päivittäin ylityksillä.

ZyGribin käyttöliittymä (www.zygrib.org)

ZyGribin käyttöliittymässä voi valita näytettävät tiedot kuvassa ja muut tiedot näkyvät sivupalkissa sikäli kun ne sisältyivät grib-tilaukseen. Siinä missä ZyGrib lataa gribit niin toinen vaihtoehto on tilata gribit sähköpostilla. Tällöin tilaussähköpostiin tulee vastauksena tilattu grib-tiedosto sähköpostin liitteenä. Tässä on myös sellainen vaihtoehto, että voi tilata ennakkoon tietyin intervallein tulevan grib-tiedoston määrittelemillään spekseillä. Kätevä silloin kun haluaa seurata samaa aluetta pidempään.

Zygribin suurena plussana on ilmaisuuden lisäksi myös se, että siihen voi ladata jo valmiiksi maailman pohjakartan, jolloin sitä ei enää erikseen tarvi ladata gribien taustalle. Tämä säästää todella paljon dataa ja siten euroja. Kun grib-tiedosto on ladattu koneelle se on tietenkin järkevä tallentaa ja tutkia tarvittaessa myöhemmin uudestaan. Lähinnä näiden tietojen perusteella teimme päätöksen Kap Verdeltä lähdettyämme koukata hieman aiemmin etelään, jossa oli silloisen ennusteen mukaan paremmat tuulet. Todellisuudessa eroa ei juuri ollut, mutta ajatus oli hyvä.


Entäs ne muut?

PassageWeather on näppärä silloin kun on hyvä tai edes kohtuullinen nettiyhteys käytettävissä. Palvelusta voi vain katsoa, mutta myös ladata helposti haluamansa alueen sääennusteen viikoksi. Plussaa tässä on se, että PassageWeather antaa säätiedot kuvana, jossa on kartta pohjalla. Näin ollen ennusteita voi selata kuin valokuvia esim. tabletilla tai läppärillä, miksei kännykälläkin. Tämä toisaalta tekee tiedostot suuriksi, jolloin niiden lataaminen satelliittipuhelimella on hidasta ja kallista. Ennen lähtöä satamasta ladattuna kuitenkin varsin hyvä ja hyödyllinen. Käytettiin paljon. 

Tuuliennuste ARC-reitille (www.passageweather.com)

Esimerkiksi ylläolevasta tuuliennusteesta nähdään, että Kanarialla on juuri nyt todella heikkoja tuulia ja jopa vastatuulta alkumatkasta Karibialle (kuten muuten oli meilläkin tasan vuosi sitten). Lisäksi tuuli on aika heikko ja vasta viimeiselle kolmannekselle olisi parempi tuuli. No, tämä on vain yhden hetken ennuste, joten luonnollisesti pitää katsoa pidemmällä aikavälillä. Ennusteesta kuitenkin näkee, ettei pasaati vielä puhalla kunnolla. Yleensä tuulet ovat vielä tässä vaiheessa hieman epävakaisia (vaikka moni aloittaakin ylityksensä marraskuussa - maksimoidakseen ajan Karibialla) ja tilanne normalisoituu yleensä joulukuun lopulla. Niinpä varmin ylityskeli olisikin todennäköisesti joskus tammikuun alussa. Passageweatherin sivuilta saa myös tarkempaa tietoa vallitsevista virroista ja tuulista maailman merillä sekä ennusteet myös aalloille ja muulle. Toimii myös ihan Itämerelle.


Windguru on lähinnä kai surffareille suunnattu sääpalvelu, josta voi katsoa tiettyjen sijaintien sääennusteen, painottuen tuulenennustamiseen. Tämä ennuste on kuitenkin hyvin paikallinen ja meidän kokemuksen mukaan luotettava vain parin päivän päähän, vaikka ennustetta riittää viikoksi. Tämä on hyvä tsekata lähtö- ja saapumissatamasta kun tekee lyhyempiä purjehduksia. Toki tämä antaa kohtuullisen kuvan myös yleisestä säätilasta valitussa paikassa. Käytettiin aika paljon Euroopassa.

Espoon Haukilahden ennuste (www.windguru.cz/fi)

Windguru antaa ennusteissaan eniten painotusta tuulelle, mutta kertoo myös mm. lämpötilan, pilvisyyden ja pilvikerrosten peittävyyden sekä sademäärän. Ihan ok, mutta toimii lähinnä parin päivän etäisyydelle ja silloinkin voi tulla muutosta. Tosin tämä pätee aika moneen muuhunkin sääennustuspalveluun. Plussaa tässäkin on edullisuus, eli palvelu on ilmainen.

Predictwind on hyvin samanlainen kuin Windguru, mutta antoi taas yhden vertailutiedon lisää sekä antaa myös graafisen esityksen kuten Passageweather. Tätä käytettiin myös jonkin verran, mutta osin maksullisena tyydyimme karvalakkiversioon. Sekin riitti ihan hyvin. Luonnollisesti muitakin sääpalveluita erityisesti purjehtijoille on vaikka kuinka. Tässä nyt oli vain tarkoitus esitellä muutama, joita me käytimme matkalla. Itämerellä yleensä riittää yksi sääennuste ja jos se on kovin kiharainen niin sitten tietenkin voi olla tarpeen tarkastaa muitakin lähteitä.
 
Matkalla oppi sen, että itämeren ulkopuolella yksi tietolähde ei oikein ole riittävä vaan kannattaa vilkaista useampaa. Lisäksi tällöin korostuu myös aaltoennusteen merkitys - sillä on suuri vaikutus kun mennään pienemmillä veneillä. Useampia ennusteita seuraamalla voi huomata jotain outoa, mikä pakottaa tarkempaan tutkimiseen tai sitten oma käsitys tilanteesta vain vahvistuu. Molempi parempi. Lisäksi satelliittipuhelin osoittautui varsin hyödylliseksi erityisesti säätietojen saamisessa tekstiviestitse veneelle ja myös nopean lisätiedon pyytämisessä - taustajoukoissa kannattaakin olla joku sääasioista ymmärtävä tai sitten hankkia palvelu joltain sen taitavalta. 

Ilman säätietoja ja satelliittipuhelimia on purjehdittu menestyksellä maailman ympäri, mutta itselle tieto ei tässä tapauksessa tuo tuskaa vaan ehkä enemmän varmuutta ja voi ainakin yrittää välttää ylimääräisiä haasteita. Kyllä niitä muutenkin riittää. Näissä yllä mainituissa sääpalveluissa on se plussa, että niitä voi kokeilla kuka vain ihan ilmaiseksi. Aika nopeasti pääsee perille siitä, mikä toimii itselle ja mikä ei.

Kauden päätös

Vene oli tarkoitus nostaa jo kuukausi sitten, mutta pakottavat olosuhteet johtivat siihen, että nostopuuhat siirtyivät lokakuun loppupuolelle. Ajankäytön ja sään takia valitsimme nostopäiväksi lauantain 18.10. Kuvio on aika simppeli: ajetaan vene Haukilahdesta Suomenojalle, jossa ensin masto pois ja sitten itse vene ylös venepukille talvehtimaan. No, näin siis lyhyesti homma hoituu, mutta tällä kertaa oli taas vähän lisähaasteita.

Yöllä oli ollut ilmeisesti vähän enemmän pakkasta, sillä satama oli jäässä! Laiturit ja veneen kansi olivat kunnon kuurassa (ja liukkaat), sprayhoodista ei nähnyt mitään, mutta aurinko sentään paistoi. Puosuhaalla rikottiin jää veneen ympäriltä, mutta nopeasti kävi ilmi, että jääkerros on yllättävänkin paksu. No, ei auttanut kuin ryhtyä töihin ja aloittaa jäänsärkeminen.

Ennen lähtöä satamassa

Seuraavaksi startattiin kone, mutta sepä ei käynnistynyt. Ilmeisesti kylmän kelin vaikutusta tämäkin. Lisättiin keulan ankkurivinssin akku startin rinnalle ja hetken yritettyä Volvo hyrähti käyntiin. Hyvä. Sitten huomattiin seuraava ongelma: vaihdevaijeri oli jäätynyt jumiin. Hetki lämmiteltiin konetta ja venettä kunnes Nikke ryömi työkalujen kanssa korjaamaan tilannetta. Pienen nytkyttelyn jälkeen vaihde meni päälle ja olimme valmiita lähtemään.

Peruutettiin ulos paikalta, mutta jäät pysäytti vauhdin nopeasti. Taas puosuhaka käyttöön ja uudestaan pari metriä taakse päin. Sitten sama uudestaan. Hetken pääästä oltiin tarpeeksi ulkona ja käännettiin vene - tässä vaiheessa Hanna tökki keulasta jäitä rikki. Hiljalleen ajeltiin satamasta ulos ja avoveteen. Jäistä tuli tyly ääni ja arvatenkin jotain jälkiäkin jäi, mutta sellaista se on. Ei Suomessa kovin pitkä kausi kyllä ole.

Calimeran tekemä väylä satamassa

 

Suomenojalle saavuttiin ilman suurempia kommelluksi ja päästiin heti jopa nostopaikalle kylkikiinnitykseen. Löysäiltiin vantteja, irroiteltiin piuhoja ja valmisteltiin vene nostoon. Nosturikuski oli hieman myöhässä, mutta niin näytti olevan muillakin. Onneksi meillä oli aika puolelta päivin eikä illalla, joten oli aikaa odottaa.

Viereenkin saatiin vene odottamaan omaa nostovuoroaan ja veneitä kertyi paikalle melkoinen nippu. Sitten nosturikuskimme saapui ja nostettiin aluksi masto (tämä on mielestäni helpompaa ja ennenkaikkea näin emme todennäköisesti riko mastosta mitään verrattuna omaan mastonnostoon), asetettiin se kuljetuskärryyn ja sitten olikin vuorossa itse vene. Venepukkia piti hieman säätää, mutta saatiin vene sopimaan ja hyvin tuettua.

Sitten palattiin siirtämään masto. Kaikki meni hyvin, kunnes mastotelineen luona huomattiin, että autot blokkasivat pääsyn telineelle - molemmin puolin. Todella ärsyttävää! Aikamme oltiin siinä toisten tiellä maston kanssa, sitten soiteltiiin numerotiedustelusta autojen omistajat, mutta eipä sekään tuonut tulosta. Onneksi eräs seuralainen tiesi erään auton omistajan ja saatiin siirrettyä masto telineen luo

Seuraava ongelma tuli siinä, että kärryn yksi pyöristä oli rikki eikä tahtonut kääntyä tai edes liikkua ahtaassa tilassa. Aikamme ährättiin ja saatiin veivattua kärry eteenpäin kunnes tuli pylväs vastaan. Muuten hyvä, mutta masto jäi muutaman metrin liian etäälle. Kipattiin masto telineelle parin ohikulkijan avustuksella ja sitten tökittiin riittävän pitkälle. Uskomattoman paljon saatiin hukattua tähänkin helppoon hommaan aikaa.

Sitten painepesurilla veneen pohjan pesu. Oikeastaan koko pohja oli nyt väriltään tumman vihreä, levää oli paljon. Myös näkkiä oli runsaasti, erityisesti vetolaitteessa. Vesilinjan kohdalla tosin erottui jo Suomessa laitettu antifouling kun Karibialla laitetut kerrokset Interluxia oli kuluneet. Jäänsärkeminen jätti myös jälkensä ja valkoinen primeri tuli paikoin esiin.

Ei pohja täysin puhtaaaksi tullut painepesurillakaan, mutta pahimmat möhjöt ovat pois. Lopuksi tyhjennettiin vesitankki ja ajettiin glykolit sisään koneeseen. Vielä jäi vähän tavaraa veneeseen ja tuulimyllykin pitää vielä kaataa. No, pitääpä nyt sen aikaa akut hyvässä varauksessa.

 

Nosturissa, keulassa vesilinjassa näkee jäiden jäljet.

Erilainen pohjamaali - ehkä näkit pelkää IFK:ta

Näin siis päättyi meidän vähän pidennetty veneilykausi - toukokuusta 2013 lokakuuhun 2014. Ihan hyvä. Nyt sitten pitää vielä vähän tyhjentää venettä ja tietenkin peitellä, mutta sitten odotellaankin kevättä.

Matkapurjehdustyyleistä

Saimme hiljan mukavia vieraita kun s/y Pantheran Maiju ja Juha pistäytyivät kylään ennen paluutaan Karibialle. Edellisen kerran olimme nähneet helmikuussa St Lucialla, joten jälleennäkemisen paikka jo olikin. Siinä höpöteltiin niitä näitä ja naureskeltiin kuinka sitä suomalaisillakin matkapurjehtijoilla oli niin erilaiset tyylit reissata - osa on palannut, osa laittoi reissun tauolle, osa jatkaa jne. Siitä tulikin ajatus avata tässä vähän enemmän kuinka reissua voi tehdä. Ei siis ole tarkoitus tehdä tyhjentävää selontekoa, ainoastaan tuoda esille erilaisia suomalaisten purjehtijoiden suosimia vaihtoehtoja.

Meren kutsu

Minne ja miten:

Monilla on lähtiessä selvillä suht tarkkaan minne mennään, mitä reittiä ja missä aikataulussa. Suunnitelmia tehdään pitkään ja innoissaan. Osa kuitenkin vain lähtee ja menee ns. fiiliksellä, jolloin reissu kestää minkä kestää ja mennään sinne minne halutaan ja mukavasti päästään. Tämä on yleensä helpompaa niille, jotka ovat eläkkeellä tai muuten vain vailla tiukahkoa paluuaikaa. Täydelliseen rajattomaan irtiottoon pystyy kuitenkin aniharva ja jonkinlainen tavoite on silti yleensä.

Perinteisesti reissu tehdään niin, että lähdetään purjehtimaan ja palataan sitten joskus kotiin kun reissu on ohi. Näin se yleensä menee, oli kyseessä sitten Karibian kierros, pallonkierto tai vain kesälomapurjehdus Ruotsiin. Toinen, varsinkin nyt suomalaisten suosiossa oleva tapa on purjehtia reissua osissa: lähdetään kesällä normaalisti, mutta tehdäänkin reissua vain 2-3 kuukautta, jolloin ehditään sen suurempaa kiirettä pitämättä esim. Suomesta Biskajan toiselle puolelle. Siellä vene ylös ja reissua voi jatkaa taas seuraavana vuonna uudestaan.

Vähän sama osissa reissaaminen on kyseessä niilläkin, jotka jättivät veneen Karibialle kesäksi (hurrikaanikaudeksi). Suomalaisia veneitä "talvehti" muuten kesällä Karibialla yli 5 kpl. Osa näistä on jämähtänyt Karibialle useammaksi vuodeksi, osa vain odottaa syksyä ja jatkaa sitten matkaa. Samoin Kanarialla oli kesän useampi suomalaisvene, mutta osa ehkä vähän eri syistä.

On niitäkin nähty, jotka menevät niin pitkälle kun rahat riittävät tai ehkä jopa suunniteltuun puoliväliin ja sitten jättävät sinne veneen odottamaan, tulevat itse takaisin kotiin täydentämään matkakassaa ja palaavat jatkamaan reissua myöhemmin. Toki sekin vaihtoehto on, että mennään kunnes matkakassan pohja näkyy ja laitetaan vene myyntiin.

Erään suomalaisveneen kuvio on se, että tekee matkaa kohtuullisen nopeasti, mutta isossa kuvassa etenee verrattain rauhallisesti. Näin ehtii näkeä ja kokea paljon. Jollain toisella taas on tiukempi aikataulu ja tekee reissua suorituspainotteisemmin, jolloin myös etenee suhteellisen nopeasti. Toiset taas etenevät hitaammin ja käyvät harvemmissa paikoissa ja nauttivat rauhallisemmasta etenemisestä. Jälkikäteen ajateltuna meilläkin oli matkalla monta hienoa paikkaa, joissa olisi voinut olla paljon pidempäänkin. No, näistä on blogissa höpisty ennenkin.

Monilla on mennyt reissussa suunnitelmat enemmän tai vähemmän uusiksi. Meillä ja muutamilla muilla tämä näkyi rahtauskuviona. Osa on puolestaan vaihtanut "kohdetta" lennosta erinäisistä syistä esim. Karibian kierros on vaihtunut Euroopan ja Kanarian turneeksi, mutta toisaalta joillain on (alku)matkalla kasvanut nälkä ja reissusuunnitelma laajentunut - jopa niin, että on haluttu vaihtaa isompaan veneeseen.

Suurin osa matkapurjehtijoista liikkuu maailmalla pariskuntina ja näin on myös suomalaisten kohdalla, mutta yksinpurjehtijoitakin on sekä tietenkin perhepurjehtijoita. Osa porukasta haalii kyytiin väkeä koko matkalle (ylipäänsä mahdollistaakseen reissun etenemisen), toiset taas pyrkivät välttämään ylimääräistä seuraa ja loput on siltä väliltä. Monilla veneen tilat myös estävät suuremmat majoitusprojektit, mutta kummasti kaikki kuitenkin kaipaavat seuraa - ellei muuta niin satamassa ja ankkuripaikoilla.

On siis aika monta tapaa tehdä matkaa eikä mikään ole sen oikeampi tai parempi tapa kuin toinen. Sen sijaan on hyvä tiedostaa, että ei ole vain perinteistä tapaa vaan monia muitakin vaihtoehtoja. Ja hyvä niin.

Matkakumppeita on monenlaisia

Uusi blogi!

Karibian reissun jälkeen jäi vähän sellainen fiilis, että blogin pitämistä voisi jatkaa. Tähän tuli jopa lukijoilta toiveita, joten pitihän se tehdä - tässä on uusi Calimeran blogi! Tarinat luonnollisesti eivät nyt voi enää pyöriä yhden reissun varassa vaan painopiste siirtyy yleisemmin purjehdukseen, Itämeren piiriin sekä veneen ylläpitoon ja laittoon.

Reissun jälkeen tuli pieni veneilyähky - kuulemma yleistä palaajien keskuudessa. Köydet eivät ole irronneet laiturista sitten kotisatamaan saapumisen ja seuraavan kerran irtoavat kun vene viedään nostettavaksi talviteloille. Samalla alkaa se veneilyn tylsempi puoli: veneen tyhjennys, kunnostukset, pressuviritykset jne.

Vaan ei hätää: Karibian seikkailun oma blogi löytyy yhä kaikkine sisältöineen. Linkki siihen on sivupalkissa. Ajatuksena on, että kerätään tänne "normaalitarinat" ja Karibian kokonaisuus on sitten erikseen. Aikoinaan huomattiin muiden reissublogit erittäin hyödyllisiksi suunnitteluvaiheessa ja myöhemminkin, joten jääköön Karibian osuus elämään omaa elämäänsä.